Kosteikkostrategia vihdoin valmis

Maa- ja metsätalousministeriö on vihdoin vahvistanut Suomen riistataloudellisen kosteikkostrategian. Strategia on metsästettävien vesilintukantojen ja niiden elinympäristöjen hoitosuunnitelma. 

Lausunnolle lähetetyn luonnoksen valmisteluun osallistui laaja joukko asiantuntijoita ja vastuutahoja: maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Suomen ympäristökeskus, nykyisen Suomen riistakeskuksen edustajat, Suomen Metsästäjäliitto, Metsähallitus ja Helsingin yliopisto. Vaikka riistahallintolain uudistaminen ja Suomen riistakeskuksen perustaminen hautasivat luonnoksen meidän paperipinojen alle, on Suomen riistakeskus edistänyt strategian mukaisia toimenpiteitä Kotiseutukosteikko -Life+ hankkeen avulla. 

Hoitosuunnitelmien tavoitteena on hoitaa riistaeläinkantoja pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti. Suunnitelmien avulla pyritään sovittamaan yhteen eri tahojen näkemykset ja edut. Hoitosuunnitelmien perustana on aina ajankohtainen ja luotettava tieto riistaeläimen biologiasta ja ekologisista tarpeista. Hoitosuunnitelmilla vastataan myös Suomea koskeviin kansainvälisiin velvoitteisiin lajien suojelusta.

Aiemmat hoitosuunnitelmat ovat olleet möhkälemäisiä järkäleitä, joiden viimeistely on ollut työlästä. Aikaa tähän on kuitenkin niukalti. Siksi nämä nyt valmistuvat hoitosuunnitelmat kattavat vain varsinaisen toimenpideosan. Niiden pohjana on kuitenkin se laaja valmistelu, joka tehtiin luonnosta varten. Nämä riisutut versiot ovat myös ketterämmin päivitettävissä.   

Vesilinnut ovat arvokas osa runsasvesistöistä suomalaista luontoa. Monimuotoiset järvet ja kosteikot luovat vesilinnuille elintärkeitä elinympäristöjä. Kosteikkoympäristöjen laatu ja määrä ovatkin vesilintukantojen hoidon tärkeimmät perustekijät. Suomi on Euroopan tärkeimpiä vesilintujen lisääntymisalueita ja maamme on siten vastuussa pesimäympäristöjen hoidosta.

Maa- ja metsätalousalueilla kosteikkoja hoitamalla, kunnostamalla ja uusia kosteikkoja perustamalla voidaan ylläpitää ja lisätä merkittävästi luonnon monimuotoisuutta ja riistan elinympäristöjä. Suurin osa maaseudun kosteikkokohteista on yksityismailla. Maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvat toimenpiteet ovatkin avainasemassa kosteikkojen kunnostamisessa, perustamisessa ja hoidossa. Esimerkiksi  metsätalouden luonnonhoitohankkeilla on tehty töitä metsäalueiden kosteikkoluonnon hyväksi. Lisäksi maanomistajien vapaaehtoisuuteen ja metsästäjien talkootyöhön perustuvilla kosteikkojen hoitotoimenpiteillä ja uusien kosteikkojen perustamisella on saatu paljon parannuksia maaseudun elinympäristöjen tilaan. Tämän toiminnan tukeminen ja lisääminen ovat keskeisenä lähtökohtana kansallisessa riistataloudellisessa kosteikkostrategiassa

Vesilintujen metsästys Suomessa on hyvin suosittua. Vesilintukantojen hoito rakentuu lintujen suojelusta, niiden kestävästä käytöstä ja elinympäristöistä huolehtimisesta. Vesilinnunmetsästyksen kestävän käytön varmistaminen vaatii myös nykyistä tarkempaa lintukantojen koon, tuoton ja saaliin seurantaa.  Kosteikkostrategiassa on listattu joukko toimenpiteitä, joilla tietopohjaa pyritään parantamaan.

Suomen riistataloudellisessa kosteikkostrategiassa kuvataan ne toimet, joita maa- ja metsätalousministeriö ja sen alainen hallinto toteuttaa yhteistyössä sidosryhmien kanssa metsästettävien vesilintukantojen ja niiden elinympäristöjen hoitamiseksi. Tavoitteena on varmistaa vesilintujen säilyminen elinvoimaisena osana Suomen luonnon monimuotoisuutta sekä arvostettuna ja kestävästi metsästettävänä riistavarana.

Neuvotteleva virkamies Sami Niemi

Komission aloite suurpetokonfliktin hallitsemiseksi

Euroopan Unionin komissio on monitahoinen suurpetopolitiikan toimija. Yhtäältä komissio on ollut - ainakin Suomessa ja Ruotsissa - yksi konfliktin osapuolista. Komission tehtävänä on valvoa EU-lainsäädännön toimeenpanoa jäsenmaissa. Tässä laillisuusvalvojan roolissaan se on käynnistämiensä valvontamenettelyiden kautta kaventanut jäsenmaiden viranomaisten toimintamahdollisuuksia hakea kunkin maan kulttuuriin ja olosuhteisiin sopivia ratkaisuja.

Komissio on kuitenkin ymmärtänyt oman tiukan valvojaroolinsa aiheuttamat haasteet suurpetojen suojelussa. Komissio hakeekin uudenlaista rakentavaa lähestymistapaa suurpedoista aiheutuviin sosiaalisiin ja taloudellisiin haasteisiin.

Eilen 10.6.2014 komissio julkisti keskustelufoorumin edesauttaakseen suurpedoista aiheutuvien sosiaalisten konfliktien ratkaisua - tai ehkä paremminkin edesauttaakseen niiden hallintaa.

Komissio on yhdessä EU-tason keskeisten sidosryhmien kanssa työstänyt viime vuoden yhteistyösopimusta laajapohjaisesta ja säännöllisesti kokoontuvasta keskustelufoorumista. Mukana työssä on ollut CIC, FACE, COPA-COGECA, ELO, EUROPARC, IUCN, WWF ja Ruotsin ja Suomen yhteinen porotalouden edustaja. Lyhenteiden takana on metsästäjien, maanviljelijöiden, maanomistajien ja luonnonsuojelijoiden edustajat. 

Keskustelufoorumin tarkoituksena on koota keskeiset sidosryhmät yhteen ainakin kerran vuodessa. Tämän lisäksi voidaan järjestää tapaamisia ja työpajoja erityiskysymysten osalta. Komissio tukee työtä myös internet-sivustolla, jossa jaetaan tietoa ja hyviä käytäntöjä suurpetokonfliktien hallintaan. Komissio on lisäksi valmistellut yhdessä sidosryhmien ja jäsenvaltioiden edustajien kanssa EU-tason suurpetokantojen hoitosuunnitelmaa, jossa listataan räätälöityjä toimenpiteitä suurpetojen suojelemiseksi sekä suurpedoista aiheutuvien ongelmien hallitsemiseksi.  Komission toiveena on, että jäsenvaltioissa järjestettäisiin vastaavia valtakunnallisia ja maakunnallisia keskustelufoorumeita sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien käsittelemiseksi.  

Suomessa valtakunnallinen riistaneuvosto ja alueelliset riistaneuvostot olisivat luonteva taho tämänkaltaisten keskustelufoorumien järjestämiseksi. Tämä oli riistahallintolain tavoitteenakin. On kuitenkin selvää, että varsinaisten neuvostojen kokoonpano on itsessään liian kapea. Tästä syystä alueelliset riistaneuvostot ovat säännöllisesti järjestäneet erillisiä sidosryhmätilaisuuksia, joihin mekin ministeriöstä olemme osallistuneet. Jatkossa voisi kuitenkin olla tehokkaampaa, jos riistaneuvostojen kokoonpano olisi laajapohjaisempi. Yhteiskunnallista laajapohjaista keskustelua on syytä ylläpitää säännöllisesti suurpetoasioissa. 

Komissiokin siis hakee suurpetokantojen ekologisen kestävyyden ja tiukan suojelun turvaamisen rinnalle uudenlaisia keinoja lisätä sosiaalista kestävyyttä. Tähänhän Suomen suurpetopolitiikan kehittämisarvioinnissakin päädyttiin.

Neuvotteleva virkamies Sami Niemi

Karhuasetuksen valmistelun taustaa



Kuten viimeksi kirjoitin, niin tämä touko-kesäkuun vaihde on meille kiireistä aikaa. Maanantaina lähti lausuntokierrokselle metsähanhen metsästyksen keskeyttämistä koskeva asetus. Tänään lausuntokierrokselle lähti asetus ensi syksyn karhun metsästyskiintiöstä. Todennäköisesti ensi viikolla valmistuu esitys ilveksen metsästysmääristä.

Keskustelua asetuksista syntyy aina. Aina joku taho pahoittaa mielensä. Aina joku syyttää meitä siitä, että päätökset syntyvät kirjoituspöydän takana ja että emme kuuntele tutkimusta.

Ehkä onkin hyvä avata miten laajalla porukalla esitykset syntyvät. Toimimme aina läheisessä yhteistyössä sekä RKTL:n että Suomen riistakeskuksen kanssa. Esimerkiksi karhun osalta meillä oli suunnittelukokous toukokuun alussa tutkijoiden ja riistakeskuksen asiantuntijoiden kanssa, jossa pohdimme miten eri kannanhoitoalueiden metsästys mitoitettaisiin. Perusteena oli tutkimuksen tuottama kanta-arvio, jonka mukaan karhuja olisi 1 405–1 535 yksilöä.

Arvio on jonkin verran pienempi kuin viime vuonna. Kanta-arvion pohjalta Suomen riistakeskuksen asiantuntijat tuottivat pohjaesityksen karhukannan verotussuunnitelmaksi. Tämän jälkeen erilaisten vaihtoehtojen ja vaikutusten arvioinnin kautta päädyimme esittämään koko maan kiintiöksi 115 karhua, joka on 13 prosenttia pienempi kuin viime vuonna. 

Poronhoitoalueen kiintiö olisi sama kuin edellisenä vuonna eli 42 karhua. Muilla kannanhoitoalueilla saisi metsästää 73 karhua. Toteutuessaan kiintiö olisi 7,8 prosenttia arvioidusta karhujen kokonaismäärästä laskettuna (keskiarvo 1470), jossa siis viime kevään pentutuotto on huomioitu.

Vakiintuneen kannan kannanhoitoalueella, jossa kannan aiempien vuosien lasku on kääntynyt lievään kasvuun, päädyimme 49 karhun kiintiöön. Kiintiö vastaa 10 prosenttia verotustasoa kannanhoitoalueen karhukannan arviohaarukan yläreunasta, jonka pitäisi olemassa olevan tiedon valossa pitää kannan koko joko nykyisellään tai mahdollisesti johtaa siihen, että kanta voi hienokseltaan kasvaa.

Levittäytymisvyöhykkeellä, jossa aiempien vuosien kasvu on taittunut ja kanta kääntynyt laskuun, päädyimme viime vuotta merkittävästi pienempään kiintiöön. Suurin sallittu saalismäärä laskisi 36 karhusta 18 karhuun. Myös kehittyvän kannan kannanhoitoalueella läntisessä Suomessa katsoimme tarpeelliseksi pienentää kiintiötä yhdeksästä karhusta kuuteen karhuun. Näillä alueilla metsästyksen kohteeksi joutui viime metsästyskaudella aika monta naarasta. Naaraiden poistuman vaikutus tulee näkymään viiveellä.

Voimakkainta karhukannan verotus olisi edelleen hoitosuunnitelman mukaisesti poronhoitoalueella, missä metsästyksellä pyritään vähentämään karhun aiheuttamia vahinkoja porotaloudelle. Kanta-arvio ja porovahinkotilanne on ollut suhteellisen vakaa, joten kiintiön nostoon ei katsottu olevan tarvetta. Suomen riistakeskus pystyy joka tapauksessa myöntämään näiden kannanhoidollisten lupien lisäksi vahinkoperusteisia poikkeuslupia tarpeen mukaan. 

Asetusluonnos metsästysvuoden 2014-2015 karhun metsästyksestä on nyt siis lausuntokierroksella. Lopulliset päätökset tehdään heinäkuun alussa. Tämän jälkeen Suomen riistakeskus tekee tarkemmat maakuntakohtaiset verotussuunnitelmat.

Sami Niemi, Neuvotteleva virkamies 

Kevät on kiireistä aikaa eli asetuksia pukkaa

Kuva: Asko Kettunen

Juuri näihin aikoihin alkaa taas ministeriössä asetusten valmistelu. Olemme saaneet RKTL:ltä karhu- ja ilveskantojen kanta-arviot, joiden pohjalta suunnittelemme ensi syksyn metsästyksen mitoittamista. Kanta-arvioiden mukaan näyttäisi siltä, että kummankin lajin osalta on saatu kannan kehityksen suunnat taittumaan. Karhukannan tavoiteltu lasku on loiventumassa ja ilveskannan voimakas kasvu tasaantumassa. Kovinkaan suuria suunnan muutoksia metsästyksen mitoitukseen ei taida olla tarvetta tehdä.

Vuodesta 2011 alkaen olemme näin kesän alla valmistautuneet suurimpien sallitujen metsästysmäärien lisäksi tekemään tarvittavat rajoitukset metsästysaikoihin. Nämä rajoitukset ovat toistaiseksi koskeneet merkittävimpiä riistalintuja : metsäkanalintuja ja metsähanhea.
Metsäkanalintujen metsästysrajoitusasetukset valmistuvat vasta elokuussa, kun olemme saaneet käyttöömme tulevan kesän riistakolmioiden laskentatulokset. Tästä on parin viime vuoden aikana onnistuttu luomaan maailmallakin ainutlaatuinen adaptiivisen säätelyn malli, jossa pystymme käyttämään hyväksemme kesän aikana kerätyt tiedot. Aiemmin nämä rajoitukset jouduttiin tekemään edellisen vuoden tietojen pohjalta, mutta tosiaankin voimme perustaa ratkaisumme viimeisimpään tietoon.

Metsähanhen metsästyksen kieltäminen
Tietoon – tai sen puutteeseen – perustuu myös esityksemme metsähanhen metsästyksen rajoittamisesta koko maassa. Metsähanhen metsästys on erityisesti Pohjois-Suomen pesimäalueilla arvostettu ja vaativa metsästysmuoto. Taigametsähanhikannan voimakkaan vähentymisen vuoksi olemme edellisinä vuosina rajoittaneet metsähanhen metsästystä eri alueilla portaittain. Nyt olemme kuitenkin siinä tilanteessa, että esitämme metsähanhen metsästyksen kieltämistä koko maassa. Aiemmat rajoitukset eivät ole riittäneet kannan laskun pysäyttämiseen.

Pyrimme asetuksen avulla varmistamaan, että metsähanhikantaa ei vaaranneta ja metsästyksen säätely noudattaa kestävän käytön periaatetta, ottaen huomioon taigametsähanhen (Anser fabalis fabalis) Koillis- ja Luoteis-Euroopan populaation voimakas väheneminen 1990-luvulta alkaen. Metsästyksen kieltämisellä määräajaksi on tarkoituksena estää Suomen pesimäkantaan sekä Suomen kautta muuttavaan muuhun Luoteis- ja Koillis-Euroopan metsähanhikantaan kohdistuvaa metsästyspaine kannan vähenemisen pysäyttämiseksi ja kannan elvyttämiseksi. Metsästyksen keskeyttäminen on nopein ja tässä tilanteessa ainoa käytettävissä oleva keino pysäyttää kannan vähentyminen.

Metsästyksen keskeyttäminen on tarpeen, jotta ehditään tehdä kiireelliset metsästyksen kestävyyden varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet; saalisilmoitusvelvollisuuden säätäminen, metsästyksen säätelyn tarkentaminen ja kannan laskentojen tehostaminen talvehtimisalueilla ja laskentojen aloittaminen Suomen pesimäalueilla. Kansalliset toimenpiteet perustuvat lausuntokierrokselle lähetettyyn Suomen metsähanhikannan hoitosuunnitelman luonnokseen. Metsästyksen jatkamisen mahdollisuutta arvioitaisiin vuoden kuluttua, mutta ennen edellä mainittujen toimenpiteiden tekemistä metsästystä ei voitaisi sallia.

Koska kyseessä on laji, joka esiintyy usean valtion alueella vuoden eri aikoina, olemme rahoittaneet kansainvälisen hoitosuunnitelman valmistelua. Suomen riistakeskus kantaa tästä valmistelusta ison taakan. KV-hoitosuunnitelma on tarpeen, jotta voimme varmistaa saamme myös muut maat erityisesti talvehtimisalueilla mukaan metsähanhikannan palauttamiseksi elinvoimaiseksi.


Sami Niemi, neuvotteleva virkamies