AHMAKANNAN HOITOSUUNNITELMAN TAUSTOJA

Ahma on ollut pitkään ainoa suurpeto, jolle ei ole ollut hoitosuunnitelmaa. Nyt on. 

Ahman hoitosuunnitelman viimeistely on ollut tarkkaa nuoralla tanssia. Ahma on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Ahma on siis uhanalaisempi kuin susi. Ahmakanta on tosin vahvistunut vuoden 2009 tilanteesta, johon uhanalaisuuden arviointi perustui. Toisaalta ahma aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin muut suurpedot yhteensä. Viime vuonna ahman aiheuttamat vahingot olivat 68 % kaikista porovahingoista.

Muualla kuin poronhoitoalueella ahma ei juuri aiheuta vahinkoa. Siellä ahmoilla olisi siis elintilaa, mutta kun ahma ei hevin kulje pitkiä matkoja. Nuoret uroskarhut sekä ns. dispersoivat sudet liikkuvat. Nuorten susien siirtyminen synnyinreviiriltään uusille alueilla onkin säännönmukaisesti synnyttänyt huhut siirtoistutuksista. Vaikka kuinka me virkamiehet vakuutamme, että susia ei ole ihmisten toimesta uusille alueille siirretty eikä sille ole tarvetta, kun sudet kulkevat ihan itse pitkiä matkoja, niin huhut eivät kuole. Usko on vahva.

Juuri tästä syystä mahdollisten ahmayksilöiden siirtäminen poronhoitoalueelta muualle Suomeen oli vaikea toimenpide kirjattavaksi hoitosuunnitelmaan. Päädyimme kuitenkin sen sinne kirjoittamaan, koska ahmakannan elinvoimaisuuden varmistaminen sitä todennäköisesti edellyttää, eikä ahman luontainen levittäytyminen uusille alueille ole kovinkaan ripeää.

Voi kuitenkin olla hyvä, että siirtoistutuksista tutkijoita ja virkamiehiä syyttävät näkevät sen avoimen toimintamallin, joka tänä päivänä tämänkaltaisissa hankkeissa on oltava. Asiasta on ensinnäkin selkeä kirjaus hoitosuunnitelmassa. Sen jälkeen alkaa biologisten edellytysten ja paikallisten asukkaiden mielipiteen kartoittaminen. Kaikki tämä avoimesti tiedottaen. Jos ja kun – ehkä muutaman vuoden päästä – olemme siinä tilanteessa, että ahmayksilöiden siirtämiselle olisi edellytykset, siitäkin tiedotettaisiin avoimesti ja kattavasti.

Toisaalta hoitosuunnitelmaan kirjattu toimenpide sallia rajoitetusti merkittäviä vahinkoja aiheuttavien ahmayksilöiden metsästys vahinkoperusteisella poikkeusluvalla, oli yhtä lailla haastava toimenpide. Tiedämme jo etukäteen, että tämä tulee herättämään paljon vastusta.

Ahmakanta on kuitenkin vahvistunut tasaisesti koko 2000-luvun. Vuoden 2013 lopussa Suomessa oli noin 230–250 ahmaa. Edellisvuoden ahmojen määräksi arvioitiin 180–220 yksilöä. Ahmakanta onkin hiljalleen kasvanut. 1990-luvun alussa ahmoja arvioitiin olevan noin 80 yksilöä ja 2000-luvun alussa noin 120 yksilöä. Ahmakanta on siis reilussa kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Ahmakanta on vahvistunut voimakkaasti myös Ruotsissa. Ruotsin ja Norjan vahvat ahmakannat vaikuttavat myös Suomeen - erityisesti YLä-Lappiin. Sekä Ruotsissa ja Norjassa sallitaan ahmojen metsästys porovahinkojen vähentämiseksi.

Suomessa ahmat aiheuttivat viime vuonna arviolta reilun 5 miljoonan euron vahingot porotaloudelle. Tämä on paljon. Tässä valtiontalouden tilanteessa se on sitä erityisesti. Meidän on pyrittävä löytämään kaikki keinot porotaloudelle aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi. Erityisen merkittäviä vahinkoja aiheuttavien ahmayksilöiden metsästys on yksi keino, jota tulemme nyt harkitsemaan. On selvää, että ennen kuin ahmakanta on vahvistunut koko Suomessa, mahdollisten poikkeuslupien määrät tulevat olemaan hyvin pienet. Ahmakantaa emme tällä toimenpiteellä aio vaarantaa. Tarkoitus on itse asiassa samalla seurata ennen luvan myöntämistä ja luvan myöntämisen jälkeen ahman aiheuttamien vahinkojen määrää. Jos osoittautuu, että ahmayksilön poistamisella ei ole vaikutusta vahinkojen kokonaiskertymään, on tätä toimenpidettä syytä harkita uudestaan. 

Neuvotteleva virkamies Sami Niemi

Ahman hoitosuunnitelma viimeistelyssä

Lähetimme viime vuoden lopussa luonnoksen ahman hoitosuunnitelmaksi lausuntokierrokselle. Lausuntoaika päättyi helmikuun puolessa välissä. Olemme nyt viimeistelleet hoitosuunnitelmaa lausuntojen sekä viime vuoden lopussa valmistuneen suurpetopolitiikan kehittämisarvioinnin huomioiden ja suositusten pohjalta.

Lausuntoja annettiin kaikkiaan 31. Kuten voi hyvin arvata, lausunnonantajien näkemykset olivat keskenään varsin vastakkaiset. Osalle lausunnonantajista ehdotettu ahman reviireihin perustuva korvausjärjestelmä oli mahdoton hyväksyä. Toisille se taas oli kannatettavin ehdotus. Näille jälkimmäisille lausujille puolestaan vahinkoa aiheuttavien ahmayksilöiden metsästyksen salliminen oli myrkkyä, kun taas toisille se oli se tervetullein ehdotus. Ehkä yllättävintä oli kuitenkin se, että ahmayksilöiden siirtäminen poronhoitoalueen vahinkoalueilta Metsä-Suomen kannanhoitoalueelle sai kaikkein vähiten vastustusta edellyttäen, että siirroille löytyy vastaanottavilta alueilta riittävästi hyväksyntää.

Pyrimme nyt muokkaamaan toimenpiteistä kokonaisuuden, joka olisi mahdollisimman monen intressitahon kannalta hyväksyttävissä. Helppo tehtävä se ei ole. Tehtävää voi kuitenkin jonkin verran edesauttaa se, että keskeisten toimenpiteiden taustalla olleet olosuhteet ovat talven aikana muuttuneet.

Luonnos ahman hoitosuunnitelmaksi viimeisteltiin tilanteessa, jossa ahman aiheuttamat vahingot olivat kehittymässä kaikkien aikojen pahimmiksi. Vuoden 2013 ahmavahingot  nousivat peräti 3558 poroon.  Näistä lähes 70 prosenttia aiheutui kolmen pohjoisimman kunnan alueella. Tänä vuonna ahman aiheuttamat vahingot ovat kääntyneet merkittävään laskuun. Koko poronhoitoalueella tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden ahmavahingot ovat 44 prosenttia pienemmät kuin viime vuonna samaan aikaan. Erityisesti juuri kolmen pohjoisimman kunnan alueella vahingot ovat tulleet alas. Oheisesta kuvasta näkee miten merkittävää tämä ahman aiheuttamien porovahinkojen vähentyminen on ollut juuri tuolla alueella.

Kun huhtikuunkin vahinkokertymä näyttää vahvistavan tämän positiivisen kehityksen, on kaikkein kovin paine ripeisiin toimenpiteisiin hellittämässä. Ensinnäkin tämä ahman aiheuttamien vahinkojen voimakas vuosittainen vaihtelu tarkoittaa sitä, että ahman reviireihin perustuvasta korvausjärjestelmästä voisi tosiaan olla vaikea luoda oikeudenmukaista ja toimivaa järjestelmää. Toisaalta aivan samanlaista painetta sallia ahman metsästys ahman aiheuttamien vahinkojen vähentämiseksi ei taida sittenkään olla kuin viime vuoden lopulla näytti.

Meillä on siis hyvät edellytykset ottaa hoitosuunnitelman viimeistelyssä ristikkäiset näkemykset huomioon. Vaikka vahinkokehitys on ollut suotuisa, niin ahman aiheuttamia porovahinkoja tullaan silti todennäköisesti korvaamaan enemmän kuin minkään muun suurpedon aiheuttamia vahinkoja. Ja sille meidän on voitava tehdä jotain.

Sami Niemi, neuvotteleva virkamies

Suurpetopolitiikka arvioitiin: Ahma ja susi isoja haasteita

Viime vuoden lopussa valmistui suurpetopolitiikan ulkopuolinen arviointi. Yli satasivuinen julkaisu on nyt luettu ministeriössä huolellisesti läpi ja arvioinnista onkin tehtävissä vähän pitemmälle meneviä johtopäätöksiä.

Ensinnäkin on selvä, että arviointi on ollut vaativa tehtävä. Neljän eri lajin tarkastelu ekologisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta on tarkoittanut suurpetopolitiikan palastelua moneen osaan ja sen jälkeen näistä osista tehtyjen huomioiden kokoamista taas yhteen. Ehkäpä meidän olisi tullut jo hankintavaiheessa lähteä siitä, että arviointi olisi tehty erikseen kaikkien lajien osalta. Silloin suteen liittyvät ongelmat eivät ehkä olisi heijastuneet muiden lajien arviointiin, kuten nyt kävi.

Positiivista arvioinnissa on se, että karhun ja ilveksen osalta olemme onnistuneet varsin hyvin. Karhun osalta arvioinnissa todetaan, että kannanhoidon ekologiset tavoitteet saavutettu: kanta levittäytynyt uusille alueille ja vakiintuneen kannan kannanhoitoalueella Suomessa kantaa harvennettu. Lisäksi kannan kasvu mahdollistanut kannanhoidollisen metsästyksen, jonka avulla sosiaalisen kestävyyden saavuttamista on voitu edesauttaa. Arvioinnissa todettiin lisäksi, että karhuun kohdentuu ns. omistajuutta, johon myös muiden lajien osalta tulisi pyrkiä. Tietenkin arvioinnista nousi esille myös joukko huomioita asioista, joita voisi vielä parantaa, mutta kaiken kaikkiaan karhupolitiikkaa voinee pitää varsin onnistuneena.

Myös ilveksen osalta kannanhoidon ekologiset tavoitteet on saavutettu ja kannan kasvu on mahdollistanut kannanhoidollisen metsästyksen. Metsästystä on hoitosuunnitelman linjausten mukaisesti kohdennettu alueellisiin tihentymiin taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden varmistamiseksi. Ilveksen osalta merkittävin kritiikki kohdentui kannanarvioinnissa olleisiin ongelmiin. Ne myös heijastuvat myös muiden lajien kanta-arvioiden luotattavuuden kyseenalaistamiseen. Arvioinnissa kuitenkin todettiin, että toimenpiteitä on jo tähän ongelmaan tehty ja erillislaskennat ovat auttaneet tilannetta. Ilveksen kohdalla suurin haaste on juuri kannanarvioinnin ongelmien seurauksena metsästäjien ja tutkimuksen välinen luottamuspula.

Ahmakannan hoidossa olemmekin sitten onnistuneet selvästi huonommin. Suurin puute on ollut se, ettei hoitosuunnitelmaa ole saatu aikaan. Tämä on tarkoittanut myös sitä, että viestintä ahmasta on ollut vähäistä ja että tutkimusta ei ole riittävästi ahmaan resurssoitu. Ilmeinen ongelma on myös se, että poronhoitoalueen ulkopuolelta tietoa ahmasta on käytettävissä varsin vähän. Ahma on ylivoimaisesti pahin vahinkojen aiheuttaja. Ahman aiheuttamat porovahingot ovat jo 5,42 miljoonaa euroa. Se on 68 prosenttia kaikista porovahingoista. Ahmakannan hoitosuunnitelma on kuitenkin nyt lausunnolla, joten toivottavasti sen avulla saadaan parannusta aikaiseksi.

Susi onkin sitten se joukon murheenkryyni. Etenkin sosiaalinen kestävyys on kyseenalainen, susikannan koko on pienentynyt ja samalla ongelmat kasvaneet. Toki nyt viime vuodesta tilanne näyttää jonkin verran paremmalta. Siinä meillä onkin sitten haastetta kerrakseen hoitosuunnitelman päivittämisessä löytää uudenlaisia ratkaisuja tähän ”pirulliseen” ongelmaan.

Sami Niemi, neuvotteleva virkamies