Susiluvat,valitukset ja oikeussuoja: virtuaalinen vai perinteinen paikallisuus

Suden kannanhoidollinen metsästys tältä vuodelta päättyi maaliskuun puolivälissä. Ministeriön vahvistama suurin sallittu saalismäärä oli 29 sutta. Suomen riistakeskus myönsi luvat yhteensä 24 suden metsästämiseksi. Näistä 17 saatin kaadettua. Saalis jäi siis huomattavasti alle suurimman mahdollisen. Luontojärjestöt ovat jo kuitenkin ehtineet tuomita jahdin epäonnistuneeksi, koska saalisseurannan mukaan liian moni aikuinen yksilö ammuttiin. 

Tässä vaiheessa on kuitenkin aikaista tehdä lopullista arvioita jahdin onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Siihen vaikuttavat monet tekijät, joista meillä ei ole vielä varmaa tietoa tai vahvaa havaintoa. Yksi tekijä on tietenkin saalin rakenne ja lisääntyneiden aikuisten yksilöiden määrä eli jahdin ekologinen kestävyys. Toinen yhtä tärkeä tekijä on sosiaalinen kestävyys ja muutokset siinä. Saalin ikärakenteesta saadaan varma tieto kun hammasnäytteet on analysoitu Yhdysvaltalaisessa laboratoriossa. Sosiaalisen kestävyyden osalta emme voi saada yhtä varmaa tietoa emmekä  yhtä nopeasti. Muutokset näkyvät asteittain. Sen voin kuitenkin täältä ministeriöstä käsin todeta, että tämä talvi on ollut montaa aiempaa talvea rauhallisempi susitalvi, vaikka susia Suomen metsissä on huomattavasti aiempaa enemmän. 

Me olemme edellyttäneet, että Riistakeskus käy kunkin luvansaajan kanssa yksityiskohtaisesti läpi miten jahti eteni ja missä olosuhteissa kaadot tapahtuivat. Erityisesti meitä kiinnostaa se, miksi kolme pantasutta tuli ammutuksi. Tämän jälkeen käymme kokonaisuuden Riistakeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen kanssa läpi ja teemme johtopäätökset metsästyksen onnistumisista ja epäonnistumista. Ennen sitä ei tuomiota jahdista kannata antaa. Sitä voi kuitenkin tarkastella, miten prosessi eteni joulukuun alusta tähän hetkeen. 

Sosiaalisen kestävyyden lisääminen tavoitteena

Juuri sosiaalisen kestävyyden varmistamiseksi me ministeriössä päätimme sallia kannanhoidollisen metsästyksen jo tänä talvena, vaikka ymmärsimme aikatauluhaasteet. Suomen riistakeskus luovutti susikannan hoitosuunnitelman ministeriölle viimeisteltäväksi joulukuun alussa. Samaan aikaan valmistui RKTL:n alustava susikanta-arvio, joka osoitti susikannassa tapahtuneen merkittävän muutoksen.

Susikanta-arvion julkistamisen jälkeen teimme tilannearvion, jonka mukaan susikannan voimakas kasvu tulisi aiheuttamaan susikonfliktin merkittävän kärjistymisen, mikäli kannanhoidollista metsästystä ei jo kuluvana talvena sallittaisi. Katsoimme lisäksi, että riski salametsästyksen voimistumiseen olisi myös todellinen. Ongelmaksi oli kuitenkin muodostumassa käytettävissä oleva aika. Hoitosuunnitelman ja asetuksen lausuntoaika, lausuntojen käsittely, hoitosuunnitelman ja asetuksen viimeistely, poikkeuslupien hakeminen, hakemusten käsittely, päätösten laatiminen, päätösten tiedoksianto sekä valitusaika edellyttivät riittävän pitkää aikaa. Lumiolosuhteet sekä suden maaliskuussa alkava lisääntymisaika rajoittivat kuitenkin meidän ja Suomen riistakeskuksen aikaikkunaa. 

Otimme aikataulutuksen suunnittelun lähtökohdaksi suden lisääntymisajan. Katsoimme, että kannanhoidollisen metsästyksen tulisi päättyä viimeistään maaliskuun puolivälissä, jotta susiparien lisääntyminen ei liikaa metsästyksestä häiriytyisi. Toisaalta metsästykselle tuli varata riittävä kolmen viikon aika, jotta jahti voisi käytännössä onnistua eri olosuhteissa. Arvioimme, että liian lyhyt metsästysaika nähtäisiin hallinnon kiusantekona, eikä tällöin kannanhoidollisen metsästyksen sallimisella saavutettaisi niitä hyötyjä, joita hoitosuunnitelmassa sille asetettiin. Näin päädyttiin siihen, että lupien tulisi olla voimassa viimeistään viikon 9 alussa. Ottaen huomioon valitusaika, totesimme, että asetus ja hoitosuunnitelma tulisi hyväksyä viimeistään viikolla 4, jolloin poikkeuslupapäätökset voitaisiin ratkaista ko. viikon lopussa. Tässä lopulta onnistuimmekin. Lausuntojen pohjalta viimeistelty hoitosuunnitelma vahvistettiin 22.1.  Suomen riistakeskus puolestaan pystyi tiukasta aikataulusta huolimatta tekemään päätökset asetuksen tultua voimaan 23.1.

Valitusten tehtailu  

Riistakeskuksen päätösten jälkeen luvansaajat joutuivat odottamaan valitusajan umpeutumista ennen kuin luvat sai panna täytäntöön. Oletuksemme oli, että varmasti osasta päätöksiä valitettaisiin, sillä metsästyslaissa on perinteistä valitusoikeutta laajennettu siten, että myös alueellisella tai paikallisella  luonnonsuojeluyhdistyksellä on valitusoikeus poikkeuslupia koskevista päätöksistä. Oletettavaa ja ymmärrettävää oli, että joistain tapauksista järjestöt hakisivat ennakkoratkaisun seuraavan vuoden päätöksiä varten. 

Luontojärjestöt valittivat lopulta kaikista luvista. Turun ja Hämeenlinnan hallinto-oikeudet asettivat Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Pohjois-Hämeen poikkeusluvat täytäntöönpanokieltoon. Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen hallinto-oikeudet eivät. Tästä syystä osa luvista jäi siis käyttämättä. Itä-Suomen hallinto-oikeus julkisti oman välipäätöksensä, jossa perusteli sitä, miksi kieltoa ei asetettu. Turun tai Hämeenlinnan hallinto-oikeudet eivät tätä ole tehneet.

Useimman valituksen taustalla oli viime vuoden marraskuussa perustettu uusi Pohjois-Hämeessä kotipaikkaa pitävä luonnonsuojeluyhdistys. Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa valittajana oli paikallinen luonnonsuojeluyhdistys. Tosin näissäkin tapauksissa valituspohja oli sama. Pohjois-Hämeestä käsin valitettiin siis Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pohjanmaan, Oulun, ja Kainuun alueiden päätöksistä. Saa nähdä miten valitusoikeuteen näissä tapauksissa hallinto-oikeuksissa suhtaudutaan.

Valittajan alueellisuuden ja paikallisuuden vaatimus on myös koetuksella, kun kävi ilmi, että yhdistys kauppaa osuuksia valituksiinsa netissä kenelle tahansa. Nämä virtuaalivalitukset antavat siis esimerkiksi helsinkiläiselle mahdollisuuden olla mukana pohjois-hämäläisen yhdistyksen Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueille myönnettyjä poikkeuslupia koskevissa valituksissa. Kaikkeen sitä tässä susiasiassa törmää: etäalueellisuudesta virtuaalipaikallisuuteen!

Valitukset sinänsä kuuluvat länsimaisen oikeusvaltion turvaamaan oikeussuojajärjestelmään, jossa valittaa saa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Ympäristöperusoikeuden kautta myös alueellisten ja paikallisten luontojärjestöjen valitusoikeus on osa modernia länsimaista hallintoa. Meille oli kuitenkin yllätys, että tätä oikeutta käytettiin niinkin laajasti ja systemaattisesti, että kyse näytti olevan sittenkin politiikan tekemisestä kuin oikeussuojan hakemisesta. Lopputuloksena oli, että etäalueellisuus ja virtuaalipaikallisuus asettivat luvansaajien ja susialueella asuvien oikeussuojan kyseenalaiseksi. 

Neuvotteleva virkamies

Sami Niemi

. 

Mutkia matkassa Ruotsissa

Vuoden vaihteen kiireet ja lomat takana. On taas aika herättää blogi horroksesta.

Kirjoitin lokakuun lopussa Ruotsin susipolitiikan uusista käänteistä. Ruotsi oli juuri vahvistanut uuden susikannan hoitosuunnitelman, jonka mukaan susikannan suotuisa suojelutaso olisi 270 sutta. Hoitosuunnitelman mukaan, kun susikanta ylittäisi tämän tason, voisi ympäristövirasto (naturvårdsverket) delegoida susien kannanhoidollisten lupien myöntämisen lääninhallituksille. Varmistaakseen, että aiempien vuosien ympäristöjärjestöjen valitukset eivät enää estäisi metsästyksen aloittamista, edellinen hallitus oli vielä tehnyt asetusmuutoksen, jonka mukaan näistä lääninhallituksien päätöksistä ei  voisi valittaa tuomioistuimiin, vaan ainoastaan hakea oikaisua ympäristövirastolta. Viraston päätöksestä ei asetuksen mukaan voisi enää valittaa eteenpäin.

Totesin blogin lopussa, että "Nähtäväksi jää kuinka monta laumaa tai kuinka monta sutta Ruotsissa metsästetään ensi talvena. Vai metsästetäänkö lainkaan? Sen verran kiemuraista on susipolitiikka ollut Ruotsissakin, että on vaikea uskoa, että näin helpolla pääsisi."

 

Delegointipäätöksen valmistelu aloitettiinkin ympäristövirastossa samantien, sillä Ruotsin susikanta on yli 370 yksilöä.

Ympäristövirasto päätti 30.10. sallia kolmelle läänille oikeuden sallia susien kannanhoidollisen metsästyksen. Virasto asetti lääninhallituksille tietyt ennakkoehdot. Metsästyksen sai sallia vain tiheän susikannan alueella, jollei ole muuta tyydyttävää ratkaisua, eikä metsästys vaarantaisi susien suotuisaa suojelutasoa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että lääninhallitusten päätöksillä susikanta ei saisi laskea Ruotsissa alle 270 yksilön.

Päätös aiheutti voimakasta vastustusta. Julkisuudessa spekuloitiin jopa 90 suden lupamäärillä. Tutkija, jonka aineiston pohjalta Ruotsi oli asettanut suotuisan suojelun tason, kritisoi tutkimuksensa hyödyntämistä tässä tarkoituksessa. 

Kolme lääninhallitusta salli joulukuussa alueellaan susien kannanhoidollisen metsästyksen. Värmlannin lääninhallitus salli enintään 24 suden, Örebron lääninhallitus enintään 12 suden ja Taalainmaan lääninhallitus kahdeksan suden metsätyksen. Yhteensä Ruotsissa oli siis määrä sallia 44 suden metsästys tänä talvena.

 

Kolme luontojärjestöä vaati lääninhallitusten päätöksistä oikaisua ympäristövirastolta. Virasto käsitteli oikaisuvaatimukset Värmlannin ja Örebron läänien osalta 5.1. todeten lääninhallitusten päätökset perustelluiksi. Valituskiellosta huolimatta järjestöt valittivat hallinto-oikeuteen viraston lopulliseksi tarkoitetusta päätöksestä.

Kun susien metsästyksen piti alkaa perjantaina 9.1 näiden kahden läänin alueella, hallinto-oikeus monien yllätykseksi ja valituskiellosta huolimatta päättikin ottaa valitukset käsittelyyn ja esti torstaina iltapäivällä 8.1. metsästyksen. Oikeuden tulkinta oli, että Ruotsin metsästysasetuksen valituskielto oli Århusin sopimuksen ja EU-oikeuden vastainen.

Näiden kahden läänin alueella asuvien ja susien läsnäolosta haittaa kokevien asukkaiden ja metsästäjien reaktiot olivat epätoivoiset. Kun siis susijahdin oli määrä alkaa perjantaina, niin torstaina myöhään iltapäivällä jahti estettiin.

Kuten kirjoitin, emme olleet vielä nähneet kaikkea.

Voi muuten olla, ettemme vieläkään ole kaikkea nähneet, sillä 13.1. julkaistun EY:n tuomioistuimen ratkaisun mukaan - ainakin Ruotsin metsästäjäjärjestön mukaan - vastaavassa tapauksessa olisi todettu, että Århusin sopimus ei ole suoraan sovellettavaa oikeutta, joten siihen ei voisi vedota ohi kansallisen lainsäädännön. Lisäksi tuomioistuin totesi, että valitusinstanssin ei välttämättä Århusin sopimuksen mukaan tarvitse olla tuomioistuin. Sopimuksen mukaan tuomioistuimen lisäksi asian saisi saattaa uudelleen käsittelyyn myös muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä. 

Näyttäisi siltä, että Ruotsin susipolitiikka on mennyt perin monimutkaiseksi varsinkin kun, Taalainmaan läänin lääninhallituksen susipäätökset ympäristövirasto kumosi luontojärjestöjen oikaisuvaatimuksen johdosta 12.1. 

Neuvotteleva virkamies Sami Niemi