Karhuasetuksen valmistelun taustaa



Kuten viimeksi kirjoitin, niin tämä touko-kesäkuun vaihde on meille kiireistä aikaa. Maanantaina lähti lausuntokierrokselle metsähanhen metsästyksen keskeyttämistä koskeva asetus. Tänään lausuntokierrokselle lähti asetus ensi syksyn karhun metsästyskiintiöstä. Todennäköisesti ensi viikolla valmistuu esitys ilveksen metsästysmääristä.

Keskustelua asetuksista syntyy aina. Aina joku taho pahoittaa mielensä. Aina joku syyttää meitä siitä, että päätökset syntyvät kirjoituspöydän takana ja että emme kuuntele tutkimusta.

Ehkä onkin hyvä avata miten laajalla porukalla esitykset syntyvät. Toimimme aina läheisessä yhteistyössä sekä RKTL:n että Suomen riistakeskuksen kanssa. Esimerkiksi karhun osalta meillä oli suunnittelukokous toukokuun alussa tutkijoiden ja riistakeskuksen asiantuntijoiden kanssa, jossa pohdimme miten eri kannanhoitoalueiden metsästys mitoitettaisiin. Perusteena oli tutkimuksen tuottama kanta-arvio, jonka mukaan karhuja olisi 1 405–1 535 yksilöä.

Arvio on jonkin verran pienempi kuin viime vuonna. Kanta-arvion pohjalta Suomen riistakeskuksen asiantuntijat tuottivat pohjaesityksen karhukannan verotussuunnitelmaksi. Tämän jälkeen erilaisten vaihtoehtojen ja vaikutusten arvioinnin kautta päädyimme esittämään koko maan kiintiöksi 115 karhua, joka on 13 prosenttia pienempi kuin viime vuonna. 

Poronhoitoalueen kiintiö olisi sama kuin edellisenä vuonna eli 42 karhua. Muilla kannanhoitoalueilla saisi metsästää 73 karhua. Toteutuessaan kiintiö olisi 7,8 prosenttia arvioidusta karhujen kokonaismäärästä laskettuna (keskiarvo 1470), jossa siis viime kevään pentutuotto on huomioitu.

Vakiintuneen kannan kannanhoitoalueella, jossa kannan aiempien vuosien lasku on kääntynyt lievään kasvuun, päädyimme 49 karhun kiintiöön. Kiintiö vastaa 10 prosenttia verotustasoa kannanhoitoalueen karhukannan arviohaarukan yläreunasta, jonka pitäisi olemassa olevan tiedon valossa pitää kannan koko joko nykyisellään tai mahdollisesti johtaa siihen, että kanta voi hienokseltaan kasvaa.

Levittäytymisvyöhykkeellä, jossa aiempien vuosien kasvu on taittunut ja kanta kääntynyt laskuun, päädyimme viime vuotta merkittävästi pienempään kiintiöön. Suurin sallittu saalismäärä laskisi 36 karhusta 18 karhuun. Myös kehittyvän kannan kannanhoitoalueella läntisessä Suomessa katsoimme tarpeelliseksi pienentää kiintiötä yhdeksästä karhusta kuuteen karhuun. Näillä alueilla metsästyksen kohteeksi joutui viime metsästyskaudella aika monta naarasta. Naaraiden poistuman vaikutus tulee näkymään viiveellä.

Voimakkainta karhukannan verotus olisi edelleen hoitosuunnitelman mukaisesti poronhoitoalueella, missä metsästyksellä pyritään vähentämään karhun aiheuttamia vahinkoja porotaloudelle. Kanta-arvio ja porovahinkotilanne on ollut suhteellisen vakaa, joten kiintiön nostoon ei katsottu olevan tarvetta. Suomen riistakeskus pystyy joka tapauksessa myöntämään näiden kannanhoidollisten lupien lisäksi vahinkoperusteisia poikkeuslupia tarpeen mukaan. 

Asetusluonnos metsästysvuoden 2014-2015 karhun metsästyksestä on nyt siis lausuntokierroksella. Lopulliset päätökset tehdään heinäkuun alussa. Tämän jälkeen Suomen riistakeskus tekee tarkemmat maakuntakohtaiset verotussuunnitelmat.

Sami Niemi, Neuvotteleva virkamies 

Kevät on kiireistä aikaa eli asetuksia pukkaa

Kuva: Asko Kettunen

Juuri näihin aikoihin alkaa taas ministeriössä asetusten valmistelu. Olemme saaneet RKTL:ltä karhu- ja ilveskantojen kanta-arviot, joiden pohjalta suunnittelemme ensi syksyn metsästyksen mitoittamista. Kanta-arvioiden mukaan näyttäisi siltä, että kummankin lajin osalta on saatu kannan kehityksen suunnat taittumaan. Karhukannan tavoiteltu lasku on loiventumassa ja ilveskannan voimakas kasvu tasaantumassa. Kovinkaan suuria suunnan muutoksia metsästyksen mitoitukseen ei taida olla tarvetta tehdä.

Vuodesta 2011 alkaen olemme näin kesän alla valmistautuneet suurimpien sallitujen metsästysmäärien lisäksi tekemään tarvittavat rajoitukset metsästysaikoihin. Nämä rajoitukset ovat toistaiseksi koskeneet merkittävimpiä riistalintuja : metsäkanalintuja ja metsähanhea.
Metsäkanalintujen metsästysrajoitusasetukset valmistuvat vasta elokuussa, kun olemme saaneet käyttöömme tulevan kesän riistakolmioiden laskentatulokset. Tästä on parin viime vuoden aikana onnistuttu luomaan maailmallakin ainutlaatuinen adaptiivisen säätelyn malli, jossa pystymme käyttämään hyväksemme kesän aikana kerätyt tiedot. Aiemmin nämä rajoitukset jouduttiin tekemään edellisen vuoden tietojen pohjalta, mutta tosiaankin voimme perustaa ratkaisumme viimeisimpään tietoon.

Metsähanhen metsästyksen kieltäminen
Tietoon – tai sen puutteeseen – perustuu myös esityksemme metsähanhen metsästyksen rajoittamisesta koko maassa. Metsähanhen metsästys on erityisesti Pohjois-Suomen pesimäalueilla arvostettu ja vaativa metsästysmuoto. Taigametsähanhikannan voimakkaan vähentymisen vuoksi olemme edellisinä vuosina rajoittaneet metsähanhen metsästystä eri alueilla portaittain. Nyt olemme kuitenkin siinä tilanteessa, että esitämme metsähanhen metsästyksen kieltämistä koko maassa. Aiemmat rajoitukset eivät ole riittäneet kannan laskun pysäyttämiseen.

Pyrimme asetuksen avulla varmistamaan, että metsähanhikantaa ei vaaranneta ja metsästyksen säätely noudattaa kestävän käytön periaatetta, ottaen huomioon taigametsähanhen (Anser fabalis fabalis) Koillis- ja Luoteis-Euroopan populaation voimakas väheneminen 1990-luvulta alkaen. Metsästyksen kieltämisellä määräajaksi on tarkoituksena estää Suomen pesimäkantaan sekä Suomen kautta muuttavaan muuhun Luoteis- ja Koillis-Euroopan metsähanhikantaan kohdistuvaa metsästyspaine kannan vähenemisen pysäyttämiseksi ja kannan elvyttämiseksi. Metsästyksen keskeyttäminen on nopein ja tässä tilanteessa ainoa käytettävissä oleva keino pysäyttää kannan vähentyminen.

Metsästyksen keskeyttäminen on tarpeen, jotta ehditään tehdä kiireelliset metsästyksen kestävyyden varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet; saalisilmoitusvelvollisuuden säätäminen, metsästyksen säätelyn tarkentaminen ja kannan laskentojen tehostaminen talvehtimisalueilla ja laskentojen aloittaminen Suomen pesimäalueilla. Kansalliset toimenpiteet perustuvat lausuntokierrokselle lähetettyyn Suomen metsähanhikannan hoitosuunnitelman luonnokseen. Metsästyksen jatkamisen mahdollisuutta arvioitaisiin vuoden kuluttua, mutta ennen edellä mainittujen toimenpiteiden tekemistä metsästystä ei voitaisi sallia.

Koska kyseessä on laji, joka esiintyy usean valtion alueella vuoden eri aikoina, olemme rahoittaneet kansainvälisen hoitosuunnitelman valmistelua. Suomen riistakeskus kantaa tästä valmistelusta ison taakan. KV-hoitosuunnitelma on tarpeen, jotta voimme varmistaa saamme myös muut maat erityisesti talvehtimisalueilla mukaan metsähanhikannan palauttamiseksi elinvoimaiseksi.


Sami Niemi, neuvotteleva virkamies