perjantai 27. kesäkuuta 2014

Saaliskiintiöt lausuntokierrokselle – hallin metsästykseen muutoksia

Ministeriö lähetti lausuntokierrokselle ensi metsästysvuoden suurimmat sallitut saalismäärät hallin, itämeren norpan, saukon sekä euroopanmajavan metsästykseen.

Metsästysmäärät ehdotetaan pidettäväksi viime vuoden tasolla. Oleellinen muutos on nyt kuitenkin tulossa hylkeen metsästykseen, sillä hallin metsästyksessä siirrytään alueelliseen kiintiön nojalla tapahtuvaan metsästykseen. Valtioneuvosto hyväksyi kesäkuun alussa metsästysasetuksen muutoksen niin, että hallin eli harmaahylkeen metsästykseen ei enää tarvita pyyntilupaa, vaan metsästys on rajoitettu alueellisella kiintiöllä. Kanta onkin ollut edelleen kasvussa, sillä vuoden 2013 Itämeren hallilaskennassa saatu tulos, noin 29 500 hallia, on kaikkien aikojen ennätys. Koska lentokoneella tehtävässä laskennassa ei koskaan nähdä kaikkia hylkeitä, vaan arviolta 60-80 % hylkeistä, vastaa laskennassa nähtyjen hylkeiden määrä yhteensä 37 000-50 000 hallin kokonaiskantaa Itämeressä.

Jatkossa metsästäjän on ilmoitettava saaliiksi saadusta hallista Suomen riistakeskukselle viimeistään kolmantena arkipäivänä siitä, kun halli on saatu saaliiksi. Kiintiön tultua täyteen Suomen riistakeskuksen on määrättävä hallinmetsästys kannanhoitoalueella lopetettavaksi. Tämä vähentää byrokratiaa ja joustavoittaa vahinkoja aiheuttavien yksilöiden pyyntiä.


Nyt lausunnolle lähetetyssä halliasetuksessa sallittaisiin yhteensä enintään 1050 hallin metsästys kaikkien mereen rajoittuvien maakuntien alueella. Sallitut saalismäärät on kohdennettu kannanhoitoalueiden mukaan, jotka on määritelty Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmassa. Eri alueille asetetut enimmäismäärät hallin metsästykselle ovat seuraavat: Perämeren-Merenkurkun alueella 683, Lounais-Suomen kannanhoitoalueella 273 ja Suomenlahden kannanhoitoalueella 94 hallia. Määrä on sama kuin viime vuonna.

Itämerennorpan osalta Perämerellä sallittaisiin enintään 30 itämerennorpan metsästys kalastusvahinkojen vähentämiseksi ja ainoastaan poikkeusluvalla. Määrä on sama kuin viime vuonna. Itämerennorpan vahinkoperusteiset poikkeusluvat myöntää Suomen riistakeskus, joka vastaa myös metsästyksen seurannasta.

Saukon metsästys olisi sallittua ainoastaan poikkeusluvalla. Viime vuoden tavoin pyydettävien saukkojen määrä saa olla enintään 55 saukkoa. Euroopanmajavia saisi metsästää pyyntiluvilla enintään 250 yksilöä Satakunnan maakunnassa ja Pirkanmaan maakuntaan kuuluvien Kihniön, Parkanon, Ikaalisten, Hämeenkyrön ja Sastamalan kuntien alueella. Muualla voidaan myöntää ainoastaan poikkeuslupia erittäin merkittävän vahingon estämiseksi, mikäli muuta tyydyttävää ratkaisua ei löydy. Esitykset perustuvat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ajantasaisiin kanta-arvioihin.

Asetus itämerennorpan metsästyksestä
Asetus saukon metsästyksestä
Asetus euroopanmajavan metsästyksestä

Ylitarkastaja Janne Pitkänen


torstai 19. kesäkuuta 2014

AHMAKANNAN HOITOSUUNNITELMAN TAUSTOJA



Ahma on ollut pitkään ainoa suurpeto, jolle ei ole ollut hoitosuunnitelmaa. Nyt on

Ahman hoitosuunnitelman viimeistely on ollut tarkkaa nuoralla tanssia. Ahma on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Ahma on siis uhanalaisempi kuin susi. Ahmakanta on tosin vahvistunut vuoden 2009 tilanteesta, johon uhanalaisuuden arviointi perustui. Toisaalta ahma aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin muut suurpedot yhteensä. Viime vuonna ahman aiheuttamat vahingot olivat 68 % kaikista porovahingoista.

Muualla kuin poronhoitoalueella ahma ei juuri aiheuta vahinkoa. Siellä ahmoilla olisi siis elintilaa, mutta kun ahma ei hevin kulje pitkiä matkoja. Nuoret uroskarhut sekä ns. dispersoivat sudet liikkuvat. Nuorten susien siirtyminen synnyinreviiriltään uusille alueilla onkin säännönmukaisesti synnyttänyt huhut siirtoistutuksista. Vaikka kuinka me virkamiehet vakuutamme, että susia ei ole ihmisten toimesta uusille alueille siirretty eikä sille ole tarvetta, kun sudet kulkevat ihan itse pitkiä matkoja, niin huhut eivät kuole. Usko on vahva.



Juuri tästä syystä mahdollisten ahmayksilöiden siirtäminen poronhoitoalueelta muualle Suomeen oli vaikea toimenpide kirjattavaksi hoitosuunnitelmaan. Päädyimme kuitenkin sen sinne kirjoittamaan, koska ahmakannan elinvoimaisuuden varmistaminen sitä todennäköisesti edellyttää, eikä ahman luontainen levittäytyminen uusille alueille ole kovinkaan ripeää.

Voi kuitenkin olla hyvä, että siirtoistutuksista tutkijoita ja virkamiehiä syyttävät näkevät sen avoimen toimintamallin, joka tänä päivänä tämänkaltaisissa hankkeissa on oltava. Asiasta on ensinnäkin selkeä kirjaus hoitosuunnitelmassa. Sen jälkeen alkaa biologisten edellytysten ja paikallisten asukkaiden mielipiteen kartoittaminen. Kaikki tämä avoimesti tiedottaen. Jos ja kun – ehkä muutaman vuoden päästä – olemme siinä tilanteessa, että ahmayksilöiden siirtämiselle olisi edellytykset, siitäkin tiedotettaisiin avoimesti ja kattavasti.

Toisaalta hoitosuunnitelmaan kirjattu toimenpide sallia rajoitetusti merkittäviä vahinkoja aiheuttavien ahmayksilöiden metsästys vahinkoperusteisella poikkeusluvalla, oli yhtä lailla haastava toimenpide. Tiedämme jo etukäteen, että tämä tulee herättämään paljon vastusta.

Ahmakanta on kuitenkin vahvistunut tasaisesti koko 2000-luvun. Vuoden 2013 lopussa Suomessa oli noin 230–250 ahmaa. Edellisvuoden ahmojen määräksi arvioitiin 180–220 yksilöä. Ahmakanta onkin hiljalleen kasvanut. 1990-luvun alussa ahmoja arvioitiin olevan noin 80 yksilöä ja 2000-luvun alussa noin 120 yksilöä. Ahmakanta on siis reilussa kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Ahmakanta on vahvistunut voimakkaasti myös Ruotsissa. Ruotsin ja Norjan vahvat ahmakannat vaikuttavat myös Suomeen - erityisesti YLä-Lappiin. Sekä Ruotsissa ja Norjassa sallitaan ahmojen metsästys porovahinkojen vähentämiseksi.

Suomessa ahmat aiheuttivat viime vuonna arviolta reilun 5 miljoonan euron vahingot porotaloudelle. Tämä on paljon. Tässä valtiontalouden tilanteessa se on sitä erityisesti. Meidän on pyrittävä löytämään kaikki keinot porotaloudelle aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi. Erityisen merkittäviä vahinkoja aiheuttavien ahmayksilöiden metsästys on yksi keino, jota tulemme nyt harkitsemaan. On selvää, että ennen kuin ahmakanta on vahvistunut koko Suomessa, mahdollisten poikkeuslupien määrät tulevat olemaan hyvin pienet. Ahmakantaa emme tällä toimenpiteellä aio vaarantaa. Tarkoitus on itse asiassa samalla seurata ennen luvan myöntämistä ja luvan myöntämisen jälkeen ahman aiheuttamien vahinkojen määrää. Jos osoittautuu, että ahmayksilön poistamisella ei ole vaikutusta vahinkojen kokonaiskertymään, on tätä toimenpidettä syytä harkita uudestaan. 


Neuvotteleva virkamies Sami Niemi

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelma valmistui



Pitkään valmisteltu metsäkanalintujen hoitosuunnitelma on nyt saatu valmiiksi. Valmistelun aikana käytiin nykyinen metsäkanalintutietämys perusteellisesti läpi. Metsäkanalintuja on tutkittu viime vuosikymmeninä kohtuullisen paljon. Se antaa tukevan pohjan hoitosuunnitelman toimenpiteille. Nämä kootut tulokset lähetimme lausuntokierrokselle peräti 167-sivuisena luonnoksena, josta pelkästään kirjallisuusluettelon pituus oli 35 sivua.

Lausuntokierrokselta saimme palautetta, että luonnoksessa oli totisesti paljon läpikotaisin perusteltua asiaa, mutta kokonaisuus alkoi olla niin laaja ja seikkaperäinen, että olennaisten toimenpiteiden omaksuminen vaikeutuu. Koska hoitosuunnitelma nojaa vahvasti metsänomistajien ja metsäammattilaisten vapaaehtoisuuteen ja tiedon levittämiseen, täytyy tieto saada helposti hahmottuvaan muotoon, jotta saisimme toivottuja tuloksia aikaan. Niinpä päätimme tiivistää hoitosuunnitelmaa ja julkaista lopulta taustaosasta vain tiivistetyn yhteenvedon. Pääosan hoitosuunnitelmasta muodostavat siis itse toimenpiteet. Mutta biologinen perusta ei ole kadonnut mihinkään. Nyt julkaistu hoitosuunnitelma ei vain enää yritä koota yksiin kansiin kaikkea metsäkanalintutietoutta, vaan muodostaa sen perustalta vahvan toimenpidepaketin, jolla kanalintukannat säilytetään elinvoimaisina myös tulevaisuudessa.

Tämän pitkän prosessin kuluessa olemme saaneet myös huomata, että tilanteet ja tietopohjamme ovat jo osittain muuttuneet siitä tilanteesta, kun viisi vuotta sitten työhön ryhdyttiin. Maali liikkuu, kuten politiikassa joskus on sanottu. Viime vuonna kävimme läpi kaikkien lintujen kantojen kehityksen EU:n lintudirektiivin raportoinnin yhteydessä. Lyhyen aikavälin kannan kehitystrendit raportoitiin vuosilta 2001-2012. Teerellä trendi on kasvava ja kasvu on peräti 53-70 prosenttia. Metsokanta on myös kasvanut 19-35 prosenttia. Myös pyyllä näkyy hienoista kasvua 3-15 prosenttia. Sen sijaan riekkokannalla menee heikosti, kanta on vähentynyt 48-63 prosenttia. Lapissa riekkokanta on edelleen ennallaan, mutta väheneminen on ollut sitäkin suurempaa etelämpänä. Kiirunat taas elävät pohjoisen tunturien lakialueilla kaukana kaikesta, laskentojen ulottumattomissa, joten niiden kehityksestä ei ole tarkkaa tietoa.




Riistakolmiolaskentojen määrät ovat kääntyneet ilahduttavasti nousuun, kun päätökset metsästysajoista tehdään nykyään tuoreiden tietojen perusteella. Nyt 2000-luvulla teerikanta on kehittynyt erityisen suotuisasti, sillä kannan kehitystrendi osoittaa yli 50 prosentin kasvua. Näyttää selvältä, että nykyinen metsästyspaine ei ole ollut kannan kasvua rajoittava tekijä. Näin ollen teeren metsästystä voitaisiin hyvinä lintuvuosina lisätä sallimalla tiheimpien kantojen alueilla urosteeren metsästysjakso myös tammikuussa. Tästä olemme lähettäneet asetusesityksen nyt lausunnolle. Näin nopeasti runsastuvien kantojen tarjoamia metsästysmahdollisuuksia pystyttäisiin hyödyntämään. Huonoina vuosina talvimetsästystä ei tietenkään sallittaisi, vaan se kiellettäisiin ministeriön asetuksella. Kattavalla riistakolmiolaskentojen tiedolla pystytään varmistamaan metsästyksen kestävyys. Tosin joillakin alueilla on tarvetta edelleen lisätä laskentoja.

Pitkä projekti on ilahduttavasti saanut joukot liikkeelle jo ennen loppusinettiä. Riistakeskus ja Tapio ovat valmistelleet uudet riistapainotteiset metsänhoitosuositukset, linkki: http://tapio.fi/files/tapio/verkkojulkaisut/Riista_mhs_raportti.pdf Riekkokannan elvyttämisen kannalta metsälaki muuttui juuri parahiksi vuoden vaihteessa. Metsälain muutoksessa suometsien ennallistamista helpotettiin luopumalla metsälaissa säädetystä uudistamisvelvoitteesta puuntuotannollisesti vähätuottoisilta ojitetuilta soilta. Muutos edistää puunkorjuuta ojitetuilta kitu- ja joutomaiden soilta, jolloin alkuperäinen suoluonto palautuu kohteille ajan kanssa. Muutoksesta seuraa siten ojitetun pinta-alan väheneminen ja muun muassa riekoille sopivien elinympäristöjen lisääntyminen. Kokemukset riekkosoiden ennallistamisesta valtion talousmetsissä ovat rohkaisevia, sillä ennallistetuille suokuvioille on syntynyt uusia riekkoreviirejä.

Ylitarkastaja Janne Pitkänen

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kosteikkostrategia vihdoin valmis


Maa- ja metsätalousministeriö on vihdoin vahvistanut Suomen riistataloudellisen kosteikkostrategian. Strategia on metsästettävien vesilintukantojen ja niiden elinympäristöjen hoitosuunnitelma. 

Lausunnolle lähetetyn luonnoksen valmisteluun osallistui laaja joukko asiantuntijoita ja vastuutahoja: maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Suomen ympäristökeskus, nykyisen Suomen riistakeskuksen edustajat, Suomen Metsästäjäliitto, Metsähallitus ja Helsingin yliopisto. Vaikka riistahallintolain uudistaminen ja Suomen riistakeskuksen perustaminen hautasivat luonnoksen meidän paperipinojen alle, on Suomen riistakeskus edistänyt strategian mukaisia toimenpiteitä Kotiseutukosteikko -Life+ hankkeen avulla. 

Hoitosuunnitelmien tavoitteena on hoitaa riistaeläinkantoja pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti. Suunnitelmien avulla pyritään sovittamaan yhteen eri tahojen näkemykset ja edut. Hoitosuunnitelmien perustana on aina ajankohtainen ja luotettava tieto riistaeläimen biologiasta ja ekologisista tarpeista. Hoitosuunnitelmilla vastataan myös Suomea koskeviin kansainvälisiin velvoitteisiin lajien suojelusta.

Aiemmat hoitosuunnitelmat ovat olleet möhkälemäisiä järkäleitä, joiden viimeistely on ollut työlästä. Aikaa tähän on kuitenkin niukalti. Siksi nämä nyt valmistuvat hoitosuunnitelmat kattavat vain varsinaisen toimenpideosan. Niiden pohjana on kuitenkin se laaja valmistelu, joka tehtiin luonnosta varten. Nämä riisutut versiot ovat myös ketterämmin päivitettävissä.   

Vesilinnut ovat arvokas osa runsasvesistöistä suomalaista luontoa. Monimuotoiset järvet ja kosteikot luovat vesilinnuille elintärkeitä elinympäristöjä. Kosteikkoympäristöjen laatu ja määrä ovatkin vesilintukantojen hoidon tärkeimmät perustekijät. Suomi on Euroopan tärkeimpiä vesilintujen lisääntymisalueita ja maamme on siten vastuussa pesimäympäristöjen hoidosta.






Maa- ja metsätalousalueilla kosteikkoja hoitamalla, kunnostamalla ja uusia kosteikkoja perustamalla voidaan ylläpitää ja lisätä merkittävästi luonnon monimuotoisuutta ja riistan elinympäristöjä. Suurin osa maaseudun kosteikkokohteista on yksityismailla. Maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvat toimenpiteet ovatkin avainasemassa kosteikkojen kunnostamisessa, perustamisessa ja hoidossa. Esimerkiksi  metsätalouden luonnonhoitohankkeilla on tehty töitä metsäalueiden kosteikkoluonnon hyväksi. Lisäksi maanomistajien vapaaehtoisuuteen ja metsästäjien talkootyöhön perustuvilla kosteikkojen hoitotoimenpiteillä ja uusien kosteikkojen perustamisella on saatu paljon parannuksia maaseudun elinympäristöjen tilaan. Tämän toiminnan tukeminen ja lisääminen ovat keskeisenä lähtökohtana kansallisessa riistataloudellisessa kosteikkostrategiassa

Vesilintujen metsästys Suomessa on hyvin suosittua. Vesilintukantojen hoito rakentuu lintujen suojelusta, niiden kestävästä käytöstä ja elinympäristöistä huolehtimisesta. Vesilinnunmetsästyksen kestävän käytön varmistaminen vaatii myös nykyistä tarkempaa lintukantojen koon, tuoton ja saaliin seurantaa.  Kosteikkostrategiassa on listattu joukko toimenpiteitä, joilla tietopohjaa pyritään parantamaan.

Suomen riistataloudellisessa kosteikkostrategiassa kuvataan ne toimet, joita maa- ja metsätalousministeriö ja sen alainen hallinto toteuttaa yhteistyössä sidosryhmien kanssa metsästettävien vesilintukantojen ja niiden elinympäristöjen hoitamiseksi. Tavoitteena on varmistaa vesilintujen säilyminen elinvoimaisena osana Suomen luonnon monimuotoisuutta sekä arvostettuna ja kestävästi metsästettävänä riistavarana.

Neuvotteleva virkamies Sami Niemi