Maa- ja metsätalousministeriö on tänään 22.1. vahvistanut Suomen susikannan hoitosuunnitelman kumoten samalla
vuonna 2005 vahvistetun hoitosuunnitelman. Suuret kiitokset kaikille osallistuneille henkilöille. Hoitosuunnitelma päivitetään jo vuoden
2017 aikana. Päivityksessä otetaan huomioon hoitosuunnitelman täytäntöönpanosta saadut
kokemukset ja kannanhoidollisen metsästyksen vaikutukset.
Vuoden 2005 Suomen susikannan hoitosuunnitelma
vahvistettiin lukumääräisesti kasvavan, mutta maantieteellisesti itäiseen
Suomeen painottuvan susikannan aikana. Hoitosuunnitelman valmistelun aikana ensimmäiset
susireviirit olivat kuitenkin syntyneet Keski-Suomeen ja Pohjois-Hämeeseen sekä
lounaiseen Suomeen. Kun tästä levinneisyysalueen laajentumisesta tulikin
pysyvä, oli hoitosuunnitelman peruslähtökohta muuttunut.
Toisaalta hoitosuunnitelma valmistui kesken EU:n
komission käynnistämän valvontamenettelyn, joka kohdistui hyvin konkreettisella
tavalla poikkeuslupien myöntämiseen. Lupien myöntäminen vaikeutui asteittain
tavalla, jota hoitosuunnitelmassa ei ollut mahdollista ottaa huomioon. Euroopan
yhteisön tuomioistuimen tuomio vuonna 2007 muutti lopullisesti ns.
vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntämisen ajallisesti ja alueellisesti
hyvin rajoitetuksi. Hoitosuunnitelman toteuttaminen vaikeutui entisestään.
Vuonna 2007 susikanta oli suurimmillaan 270 ̶ 300
yksilöä. Turhautuminen susikannan levittäytymiseen ja lupien saamiseen
vaikeuteen johti laajalti turhautumiseen susialueilla. Maa- ja
metsätalousministeriö pyrki joustavoittamaan tilannetta delegoimalla vuonna
2008 kaikkien poikkeuslupien myöntämisen silloisille riistanhoitopiireille.
Toimenpiteet kuitenkin olivat myöhässä ja vuodesta 2008 eteenpäin susikanta
pieneni vuodesta toiseen. Todennäköisenä syynä on pidettävä susien laitonta
tappamista.
Vuodesta 2010 eteenpäin eurooppalaisessa suurpetokeskustelussa
on yhä voimakkaammin nostettu suurpetopolitiikan ekologisen kestävyyden
rinnalle suurpetopolitiikan sosiaalinen kestävyys. Myös EU:n komissio on
käynnistänyt vuonna 2014 aloitteen suurpetojen ja ihmisten yhteiselon
edellytysten parantamisesta. Maa- ja metsätalousministeriö teetti vuonna 2013
Helsingin yliopistolla ulkopuolisen arvioinnin Suomen suurpetopolitiikasta.
Arvioinnin tulosten mukaan erityisesti susipolitiikka oli epäonnistunut ja
suunnanmuutos oli välttämätöntä. Myös Helsingin yliopiston arviointi suositti
sosiaalisen kestävyyden nostamista suurpetopolitiikan keskiöön.
Susipolitiikassa on nyt eräänlainen
kulminaatiopiste. Hoitosuunnitelman valmistelu käynnistyi alkuvuodesta 2014.
Helmikuun susikanta-arvio osoitti vain vähäistä kannan kasvua. Susikannan
kooksi arvioitiin 140 ̶ 155 yksilöä. Vuoden aikana on kuitenkin osoittautunut,
että Suomen susikannassa on voimakas lisääntymispotentiaali, kun sille annetaan
mahdollisuus. Tammikuussa 2015 susikannan kooksi arvioitiin 220 ̶ 245 yksilöä. Laumojen määrä on 27 yksin
Suomen rajojen sisäpuolella. Tämä ylittää hoitosuunnitelmassa vahvistetun
pienimmän elinvoimaisen susikannan rajan.
Hoitosuunnitelman mukaisesti maa- ja
metsätalousministeriö avaa mahdollisuuden susien laumakohtaisten
kannanhoidollisten lupien myöntämiseen. Tämä tulee joustavoittamaan
byrokraattista lupamenettelyä. Kyse on kaksivuotisesta kokeilusta. On selvää,
että tämä ei ole yksin riittävä toimenpide susilauman aiheuttamien huolien ja
haasteiden poistamiseksi. Siitä kuitenkin voi tulla pysyvä ja määrällisesti
kattavampi toimenpide, mikäli susien laiton tappaminen vähentyy merkittävästi
ja mikäli susien läsnäolosta ja saalistuksesta aiheutuvien ongelmien
vähentämiseksi otetaan reviirialueilla käyttöön myös muita hoitosuunnitelmassa
linjattuja toimenpiteitä. Valmiutta sietää oman maailmankuvan vastaisia
toimenpiteitä edellytetään myös susien suojelua ajavilta tahoilta.
Hoitosuunnitelma ei voi olla koskaan minkään
yksittäisen tahon tavoitteiden tai vaatimusten mukainen. Politiikka edellyttää
aina kompromisseja – myös susipolitiikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti