Suurpedot ja vastakkaiset intressit

Suden kannanhoidollisen metsästyksen avaaminen on hyvinkin arvattavasti saanut osan suomalaisista pahoittamaan mielensä. Eilinen iltapäivä keskeytyi Helsingissä, kun isohko mielensäosoittajien joukko marssi iskulauseita huudellen ja rumpuja soitellen Senaatintorin poikki maa- ja metsätalousministeriön eteen. 

Susikonfliktin ydintä kuvaa hyvin se, että samaan aikaan, kun ikkunan alla ulkona helsinkiläiset mielenosoittajat vastustivat suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista, olin puhelimessa susialueella asuvan kansalaisen kanssa, joka piti lupien pientä määrää paikallisten ihmisten ongelmien vähättelynä.

Kuin kohtalon oikkuna, avasin vahingossa tiedoston, jossa oli vuoden 2014 Riistapäivillä pitämäni avauspuhe. Luin sen ja totesin sen vielä keskeisiltä osiltaan varsin ajankohtaiseksi.  Jopa niin, että päätin laittaa sen tähän blogiin sellaisenaan. 

Palatkaamme siis ajassa vuosi taakse päin Vantaalle Riistapäiville, jossa teemana olivat suurpedot ja susikannan hoitosuunnitelman päivittämisestä kerrottiin ensi kerran.

____________________________________________________________________________________

Arvoisat riistatalouden asiantuntijat.

Riistapäivät ovat palanneet yhdeksän vuoden tauon jälkeen pääkaupunkiseudulle.

Sen sijaan, että päivien teemaa olisi haettu kokoamalla pääkaupunkiseudun keskeisiä riistaan liittyviä haasteita yhteen, kuten esimerkiksi sisääntuloväylien hirvikolareita, citykaneja ja -kettuja tai kauppatorin lokkeja, valikoitui riistapäivien teemaksi - sittenkin juuri pääkaupungille ja pääkaupunkiseudulle mitä sopivin - koko suomalaista yhteiskuntaa puhuttava ja jakava riistapolitiikan osa - suurpedot.

Suurpetokysymys on koko luonnonvarapolitiikan viime vuosien ehkä yksi eniten keskustelua ja julkista huomiota osakseen saanut teema - ellei peräti kaikkein eniten. Mediajulkisuudessa susi kisailee lohen ja suurpedot vaelluskalojen kanssa rinta rinnan, mutta jos indikaattoriksi valittaisiin esimerkiksi kansanedustajien tekemät kirjalliset kysymykset, päihittäisivät susi ja suurpedot kaikki muut luonnonvarateemat mennen tullen - ja selvästi!

Riistapäivien tarkempi teema onkin osuvasti "suurpedot yhteiskunnan osana". Vaikka monikaan ei enää oikeasti ajattele, että suurpedot olisivat vain metsästäjien asia tai, että vain biologiaan liityvät kysymykset olisivat ainoita huomioon otettavia asioita suurpetopolitiikan suunnittelussa, niin silti - meistäkin täällä - moni saattaa kysyä mielessään, että miten niin yhteiskunnan osana: - Suurpedothan kuuluvat erämaihin - ei yhteiskuntaan?

Tätä me olemme viime vuoden aikana useasti kuulleet. Kukaan ei tunnusta vastustavansa erämaasusia, mutta kaikista pihasusista pitäisi päästä eroon. Suomessa ei kuitenkaan sen kaltaisia erämaita ole, jossa suurpedot voisivat elää lajilleen tyypillisesti aiheuttamatta haittaa tai huolta ihmisille tai ihmistoiminnoille. Juuri tästä syystä näiden riistapäivien teema on koko luonnonvarapolitiikan yhden keskeisimmän ongelman ja haasteen ytimessä: miten yhteensovittaa EU:n velvoittama suurpetojen suojelu suomalaiseen kulttuuriin? 

Viime vuosi on hyvä esimerkki tämän yhteensovittamisen vaikeudesta sekä siitä, miten suurpedot puhututtavat suomalaista yhteiskuntaa - laajasti.

  

Köyliön susi-ilta kokosi Lallin taloon noin tuhat susista huolestunutta paikallista asukasta, kymmeniä toimittajia ja saman verran poliiseja. Tunnelma oli käsin kosketeltava. Viesti asukkaiden huolesta, pelosta ja turhautuneisuusta tuli meille läsnä olleille virkamiehille hyvin selväksi. Köyliön susi-illan seurauksena päätimmekin ministeriössä, että rahoitamme RKTL:lle uuden läntiseen Suomeen sijoittuvan kenttähenkilön. Onkin mielenkiintoista kuulla huomenna aamulla, miten hän on kokenut sen vajaan vuoden, jonka on ollut öljynä susikonfliktin laineilla.

Köyliön susi-iltaa seurasi Ajankohtaisen Kakkosen susi-ilta, jota katsoi parhaimmillaan yli 950 000 katsojaa. Se on paljon Ylen kakkoskanavan ohjelmalle!  Lisäksi monet katsojista osallistuivat sosiaalisen median kautta ohjelmaan.

Susi-iltojen lisäksi viime vuonna useissa paikallisissa tilaisuuksissa - joihin mekin ministeriöstä osallistuimme - sekä mediassa puhuttiin ilveksestä, karhusta ja ahmasta. Todennäköistä on, että tämä vuosi tulee olemaan vähintäänkin yhtä kiivas vuosi, koska ahmakannan hoitosuunnitelma tullaan vahvistamaan ja susikannan hoitosuunnitelma päivittämään tämän vuoden aikana. Lisäksi on vaalivuosi. Samoin kuin ensi vuonna.

  

Yleisradio julkaisi pari viikkoa sitten mielenkiintoisen selvityksen yhteiskuntamme pirstaloituneista arvoista. Itsestäänselvästi suomalaisten suhtautuminen suteen oli yhtenä kysymyksenä kaikkiaan kolmestatoista. Arvokysely vahvisti sen, mikä oli nähtävissä viime vuoden julkisessa keskustelussa: Suomen kansa on jakaantunut suhtautumisessa suteen - ja todennäköisesti suurpetoihin ylipäätään.

YLEn kyselyssä - ottaen huomioon tällaisten gallup-kyselyiden normaali vaihteluväli pari prosenttiyksikköä suuntaansa - vastaukset jakaantuivat poikkeuksellisen tasaisesti! Vastaajilta kysyttiin pitäisikö susia saada metsästää nykyistä vapaammin: n. 20 % vastaajista oli vahvasti samaa mieltä; n. 20 % vastaajista oli jonkin verran samaa mieltä; n. 20 prosentilla vastaajista ei ole kantaa asiaan; n. 20 % vastaajista oli osittain eri mieltä; ja loput 20% vastusti ajatusta jyrkästi.

  

Minusta tämä kysely osoittaa erityisen hyvin suurpetopolitiikan haastellisuuden. Mikä tahansa esitys tai uudistus, jota 20 % suomalaisista voisi kannattaa, on toiselle 20 prosentille mahdotonta tai vaikea hyväksyä. Koska kyseessä on medialle herkullinen vastakkainasettelu, ei uutisista ole puutetta. 

Suurpedoista on tullut instituutio, joka on itsessään yhteiskunnassa jo suurempi kuin osiensa summa. Toisille suurpedot pitävät sisällään suden aiheuttaman pelon, karhun vaarallisuuden, ahman aiheuttamat miljoonavahingot ja ilveksen aiheuttaman vaikutuksen riistaan. Toisille puolestaan suurpedot pitävät sisällään samanaikaisesti ahman salaperäisyyden, ilveksen kauniit silmät, karhun aseman metsän kuninkaana ja suden karismaattisuuden.

  

Tänä vuonna tehtävä susikannan hoitosuunnitelman päivitys tuleekin olemaan erityisen haastava projekti. Hoitosuunnitelman päivitystyössä sekä suurpetopolitiikassa ylipäätään on huolehdittava riistapolitiikan vaikuttavuustavoitteiden tasapuolisesta saavuttamisesta. Kaikkien suurpetokantojen tulee olla elinvoimaisia. Samanaikaisesti on kuitenkin pyrittävä minimoimaan suurpetojen läsnäolosta koituvat haitat. Tavoitteenamme on, että riistatalous loisi hyvinvointia yhteiskuntaan. Tämä tulee nähdä myös niin, että riistatalous tai riistalajit eivät heikentäisi hyvinvointia esimerkiksi maaseudulla.

Olennaista suurpetopolitiikan suunnanmuutoksessa on kuitenkin se, että kaikkien tulisi hyväksyä se, että sellaista ratkaisua suurpetokonfliktien hallintaan ei ole, jossa mikään intressi ei jousta.

____________________________________________________________________________

Enpä juuri kovinkaan paljoa tuosta puheesta muuttaisi nyt vuoden päästä.

Vaikka olemme hakemassa uutta suuntaa suurpetopolitiikalle, niin puheeni säilyy ajankohtaisena pitkään. Ihmisten arvot muuttuvat hitaasti. Vahvoja toisilleen täysin vastaikkaisia intressiryhmiä tulee suurpetopolitiikassa olemaan jatkossakin. Suurpetokantojen hoito ei kuitenkaan koskaan voi perustua kummankaan ääripään tavoitteisiin. Jos se keskellä oleva 60 %:n hiljainen enemmistö ymmärtää politiikan tavoitteet ja hyväksyy keskeiset linjaukset, niin astaittain voimme päästä tilanteeseen, jossa suurpetokantojen elinvoimaisuus on voitu turvata ja siitä aiheutuvat haitat minimoitua.

Neuvotteleva virkamies Sami Niemi