Komission aloite suurpetokonfliktin hallitsemiseksi

Euroopan Unionin komissio on monitahoinen suurpetopolitiikan toimija. Yhtäältä komissio on ollut - ainakin Suomessa ja Ruotsissa - yksi konfliktin osapuolista. Komission tehtävänä on valvoa EU-lainsäädännön toimeenpanoa jäsenmaissa. Tässä laillisuusvalvojan roolissaan se on käynnistämiensä valvontamenettelyiden kautta kaventanut jäsenmaiden viranomaisten toimintamahdollisuuksia hakea kunkin maan kulttuuriin ja olosuhteisiin sopivia ratkaisuja.

Komissio on kuitenkin ymmärtänyt oman tiukan valvojaroolinsa aiheuttamat haasteet suurpetojen suojelussa. Komissio hakeekin uudenlaista rakentavaa lähestymistapaa suurpedoista aiheutuviin sosiaalisiin ja taloudellisiin haasteisiin.

Eilen 10.6.2014 komissio julkisti keskustelufoorumin edesauttaakseen suurpedoista aiheutuvien sosiaalisten konfliktien ratkaisua - tai ehkä paremminkin edesauttaakseen niiden hallintaa.

Komissio on yhdessä EU-tason keskeisten sidosryhmien kanssa työstänyt viime vuoden yhteistyösopimusta laajapohjaisesta ja säännöllisesti kokoontuvasta keskustelufoorumista. Mukana työssä on ollut CIC, FACE, COPA-COGECA, ELO, EUROPARC, IUCN, WWF ja Ruotsin ja Suomen yhteinen porotalouden edustaja. Lyhenteiden takana on metsästäjien, maanviljelijöiden, maanomistajien ja luonnonsuojelijoiden edustajat. 

Keskustelufoorumin tarkoituksena on koota keskeiset sidosryhmät yhteen ainakin kerran vuodessa. Tämän lisäksi voidaan järjestää tapaamisia ja työpajoja erityiskysymysten osalta. Komissio tukee työtä myös internet-sivustolla, jossa jaetaan tietoa ja hyviä käytäntöjä suurpetokonfliktien hallintaan. Komissio on lisäksi valmistellut yhdessä sidosryhmien ja jäsenvaltioiden edustajien kanssa EU-tason suurpetokantojen hoitosuunnitelmaa, jossa listataan räätälöityjä toimenpiteitä suurpetojen suojelemiseksi sekä suurpedoista aiheutuvien ongelmien hallitsemiseksi.  Komission toiveena on, että jäsenvaltioissa järjestettäisiin vastaavia valtakunnallisia ja maakunnallisia keskustelufoorumeita sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien käsittelemiseksi.  

Suomessa valtakunnallinen riistaneuvosto ja alueelliset riistaneuvostot olisivat luonteva taho tämänkaltaisten keskustelufoorumien järjestämiseksi. Tämä oli riistahallintolain tavoitteenakin. On kuitenkin selvää, että varsinaisten neuvostojen kokoonpano on itsessään liian kapea. Tästä syystä alueelliset riistaneuvostot ovat säännöllisesti järjestäneet erillisiä sidosryhmätilaisuuksia, joihin mekin ministeriöstä olemme osallistuneet. Jatkossa voisi kuitenkin olla tehokkaampaa, jos riistaneuvostojen kokoonpano olisi laajapohjaisempi. Yhteiskunnallista laajapohjaista keskustelua on syytä ylläpitää säännöllisesti suurpetoasioissa. 

Komissiokin siis hakee suurpetokantojen ekologisen kestävyyden ja tiukan suojelun turvaamisen rinnalle uudenlaisia keinoja lisätä sosiaalista kestävyyttä. Tähänhän Suomen suurpetopolitiikan kehittämisarvioinnissakin päädyttiin.

Neuvotteleva virkamies Sami Niemi