tiistai 8. huhtikuuta 2014

Riistasta tuli ruokatrendi



Helsingin Sanomat kirjoitti 3.4. upean jutun riistasta ruokana. Monesti metsästystä ja riistapolitiikka koskevassa keskustelussa sivuutetaan tämä tärkeä osa metsästyksen merkitystä. Riistaliha on kuitenkin nousemassa vahvasti esille osana muuta villiruoka-trendiä.  Mekin  maa- ja metsätalousministeriössä  haluamme edistää riistalihan päätymistä yhä useamman lautaselle.

Vuonna 2012 valmistui ministeriön rahoittamana selvitys riistapalveluiden ja riistatuotteiden kehittämisestä. Selvityksen mukaan Suomessa olisi kysyntää riistalihalle erityisesti niissä kuluttajissa, jotka haluavat ruualtaan laatua, luonnollisuutta, erilaisuutta ja elämyksiä. Asiakkaat löytyvät Etelä-Suomen isoista kaupungeista. Markkinat olisivat siis olemassa, mutta riistan saatavuuden haasteet ovat ratkaisematta. Kotimaista riistaa ei markkinoilla juurikaan ole parasta sesonkia lukuun ottamatta.

Selvityksessä ehdotettiin toimenpiteitä saatavuuden parantamiseksi. Ensinnäkin olennaista olisi varmistaa, että metsästysseuroille järjestettäisiin koulutusta riistaeläinten oikeaoppisesta lihanleikkuusta ja käsittelystä, jotta voidaan varmistaa elintarvikehygienia. Toiseksi tarvittaisiin riistalihan tunnettuuden ja saatavuuden parantamiseksi nettiportaali.

Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt Suomen Metsästäjäliitolle avustuksen hankkeelle, jonka tavoitteena on kerätä tietoa riistalihasta ja siihen liittyvästä olemassa olevasta tiedosta tietopaketti ja perustaa sivusto, jolla voidaan keskustella riistanlihasta ja sen käytöstä. Sivuston tavoitteena on tuoda yhteen tuottajat, kuluttajat ja niiden välissä olevan ketjun.

Kun luonnonvaraista riistaa tai luonnonvaraisen riistan lihaa myydään tai luovutetaan, toiminta on elintarvikelainsäädännön alaista. Riistasta säädetään sekä kansallisessa lainsäädännössä että EU-lainsäädännössä. Muun muassa alkutuotantoasetus on uudistunut ja vaatii toimijoilta päivitettyä tietoa toiminnan tueksi. Alkutuotannon tuotteita (nylkemätön/kynimätön riista) metsästäjät tai metsästysseurat voivat säädösten mukaan välittää suoraan kuluttajalle tai tukulle vuosittain 1000 jäniksen/kanin, 3000 linnun, 10 hirven, 30 peuran ja 50 metsäkauriin lihamäärän verran. Vähittäismyyjälle alkutuotannon tuotteita voidaan välittää vuosittain 1000 jäniksen/kanin sekä 3000 linnun verran. Tarkastamattoman riistalihan myyminen suoraan kuluttajalle tai vähittäismyyjälle vaatii metsästäjiltä elintarvikehygienian osaamisen todistamista. lihavalmistelaitokset puolestaan voivat vastaanottaa luonnonvaraista riistalihaa vain hyväksytyistä lihantarkastuslaitoksista.

Metsästäjän saaliinkäsittelytaidot ovat avainasemassa laadukkaan ja turvallisen riistanlihan tuottamiseksi elintarvikemarkkinoille. Myös lainsäädännön kautta tulevat hygieniavaatimukset ovat tiukentuneet. Tämä on lisännyt koulutustarvetta metsästäjien parissa. Koulutuksen tueksi tullaankin tuottamaan materiaalia, joka olisi valtakunnallisesti jaettavissa ja sellaisessa muodossa, että sitä voisi hyödyntää tehokkaasti saaliinkäsittelypaikoilla.

Näitä uudistuksia odotellessa voikin herättää ruokahalua perehtymällä Suomen huippukokkien riistaresepteihin Sarvi-uutiskirjeen  jutusta ”Riistanliha innostaa huippukokkeja

Sami Niemi, neuvotteleva virkamies

1 kommentti:

  1. Hyvä kirjoitus.
    Näinhän se on, että ilmastopoliittisestikin läheltä metsästetty villiriista lienee äärimmäisen luomuekologista ruokaa. Näiden kokonaisuuksien hahmottaminen ei ole kuitenkaan selkeää ja se nähdään mm siitä miten Ympäristöministeriö on ottanut agendakseen karkoittaa lähiruokametsästys pois ainakin valtion omistamilta maapohjilta Tampereen eteläpuolisessa Suomeesa.Sepä on perin erikoinen tavoite - ilmastopoliittisesti ympäristöväeltä sekä ministeriöltä.

    VastaaPoista