Ilveksen metsästys herättää voimakkaita tunteita

Laitoimme lausunnolle luonnoksen asetukseksi ilveskiintiöistä – tai oikeammin suurimmista sallituista saalismääristä. Viime vuonna se aiheutti melkoisen hässäkän. Kahden viikon ajan vastasin joka päivä vähintään yhdelle toimittajalle. Oli helppo ymmärtää mitä presidentti Koivisto tarkoitti aikoinaan sopulilaumalla. Saa nähdä vieläkö tänä vuonna tähän uutisköyhään aikaan ilves saa aikaan samanlaisen joukkovaelluksen.

Ilves on selvästi runsaslukuisin suurpetomme, jonka kanta on pitkään ollut vahvassa kasvussa. Suomessa onkin ehkä Euroopan vahvin ilvespopulaatio. RKTL:n viimeisimmän kanta-arvion mukaan yli yksivuotiaita ilveksiä on 2700 – 2900 yksilöä. Pentueita on 500 – 550. 2000 –luvun alussa kanta-arvio oli tuhannen yksilön tienoilla. Pentueita ei ollut kuin reilu 100.  Metsästyksestä huolimatta – tai ehkä juuri siitä syystä – reilussa kymmenessä vuodessa ilveskanta on siis moninkertaistanut, vaikka ilveksen metsästykseen kielteisesti suhtautuvat tahot ovat vuodesta toiseen väittäneet, että kiintiöt vaarantavat ilveskannan. 

Ilveksiä esiintyy koko maassa – Saaristoa ja Ylä-Lappia myöten. Suurpetopolitiikan kehittämisarvioinnissa ilveksen kannanhoitoa koskeva politiikkamme saikin kiitosta. Siinä olimme onnistuneet. Miksi ihmeessä siis viime vuonna ilveskiintiöistä saatiin niin iso juttu? 

Yksi vasta-argumenteista ilveksen metsästykselle oli se, että ilves on vuoden 2010 Punaisessa kirjassa listattu vaarantuneeksi (VU), eli uhanalaiseksi. Perusteena oli se, että lisääntymiskykyisiä yksilöitä ei olisi yli tuhatta ja se, että muuttovoittoa Venäjältä ei tulisi. Menemättä tässä sen tarkemmin noihin perusteluihin, totean vain, että nyt tuo tuhannen lisääntymiskykyisen yksilön raja on varmasti ylitetty, sillä pentueitahan viimeisimmässä arviossa oli 500 – 550. Tiedossa siis on, että pelkästään lisääntyneitä yksilöitä on 1000 – 1100. Ilveskannassa on varmasti myös sellaisia lisääntymiskykyisiä yksilöitä, jotka syystä toisesta eivät ole vielä lisääntyneet. Kun lisäksi viimeaikaiset geneettiset tutkimukset osoittavat kiistatta, että Suomen ilveskanta on samaa populaatiota Venäjän Karjalan ilveskannan kanssa, toivottavasti tänä vuonna ei uhanalaisuus-korttia käytettäisi. Ruotsissa  muuten 1700 – 2000 yksilön suuruinen ilveskanta, jossa vuonna 2008 oli 310 pentuetta, luokiteltiin silmälläpidettäväksi (NT), joka ei siis ole uhanalaisuutta osoittava luokka.

Tämän lisäksi viime vuonna kyseenalaistettiin ministeriön perustelut ilveksen metsästykselle. Metsästäjiä syytettiin saaliskateudesta. Ei hyväksytty ilveksen metsästyksen perusteluna sitä, että ilves verottaa voimakkaasti pienten hirvieläinten kantoja. Ei kai tarvitse olla biologi ymmärtääkseen, että tuhannen yksilön ilveskanta ei vaikuta muuhun lajistoon yhtä paljon kuin kolminkertainen ilveskanta. Itse asiassa kansainvälisessä ja eurooppalaisessa luonnonsuojelupolitiikassa on tunnustettu hyväksytyksi suurpetojen kannansäätelyn perusteeksi niiden vaikutus muihin metsästettäviin lajeihin. Bernin sopimuksen Pysyvä neuvosto totesi tämän suurpetokonfliktien hallintaa koskeneessa suosituksessaan.

Viimevuotinen väittely metsästyksen perusteluista oli vahvasti tunnepitoista, mutta sittenkin lähinnä akateemista.  Ilves on riistalaji. Luontodirektiivi mahdollistaa ilveksen kannanhoidollisen metsästyksen silloin kun ilvekselle on vahvistettu hoitosuunnitelma. Ilvestä voidaan riistalajina hyödyntää metsästämällä. Toisaalta Suomen metsästyslaissa riistanhoidon ymmärretään tarkoittavan toimintaa, jonka tarkoituksena on myös eläinkantoja säätelemällä parantaa eri eläinkantojen välistä tasapainoa. Näiden lisäksi erityisiä perusteluita metsästyksen sallimisille ei silloin edes tarvita. 

Komissio on vahvistanut luontodirektiivin 16 artiklan tulkintaohjeen. Ohje perustuu pääosin keskeisiin Euroopan yhteisön tuomioistuimen ratkaisuihin sekä komission oikeuspalvelun näkökulmiin. Ohje on tarkoitettu edesauttamaan yhteistä ymmärrystä sekä kansallisten että alueellisten viranomaisten, suojelutahojen sekä muiden intressitahojen kesken luontodirektiivin toimeenpanossa. Se pyrkii tarjoamaan käytännöllisiä ja joustavia tapoja säännösten soveltamiseen huomioiden olemassa olevan lainsäädäntökehyksen. Myös EY -tuomioistuin on hakenut tulkintaansa tukea ohjeesta. Tulkintaohje luo selkeän ja johdonmukaisen perustan 16 artiklan soveltamiselle. 

Tulkintaohjeessa nimenomaisesti suositellaan luontodirektiivin 16 artiklan 1 e-poikkeusperusteen käyttöä eli kannanhoidollista metsästystä silloin, kun jäsenvaltiossa on tiettyä lajia koskeva hoitosuunnitelma käytössä. Esimerkkinä komissio mainitsee ilveksen hoitosuunnitelman Latviassa. Komissio toteaa, että rajoitetulla ja tiukasti kontrolloidulla metsästäjien toimesta tapahtuvalla pyynnillä voidaan katsoa olevan positiivinen vaikutus populaatioon ja yleiseen mielipiteeseen. Siksi toiminta noudattaa täysin luontodirektiivin 16 artiklan 1 e-kohtaa.

Neuvotteleva virkamies Sami Niemi