AHMAKANNAN HOITOSUUNNITELMAN TAUSTOJA

Ahma on ollut pitkään ainoa suurpeto, jolle ei ole ollut hoitosuunnitelmaa. Nyt on. 

Ahman hoitosuunnitelman viimeistely on ollut tarkkaa nuoralla tanssia. Ahma on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Ahma on siis uhanalaisempi kuin susi. Ahmakanta on tosin vahvistunut vuoden 2009 tilanteesta, johon uhanalaisuuden arviointi perustui. Toisaalta ahma aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin muut suurpedot yhteensä. Viime vuonna ahman aiheuttamat vahingot olivat 68 % kaikista porovahingoista.

Muualla kuin poronhoitoalueella ahma ei juuri aiheuta vahinkoa. Siellä ahmoilla olisi siis elintilaa, mutta kun ahma ei hevin kulje pitkiä matkoja. Nuoret uroskarhut sekä ns. dispersoivat sudet liikkuvat. Nuorten susien siirtyminen synnyinreviiriltään uusille alueilla onkin säännönmukaisesti synnyttänyt huhut siirtoistutuksista. Vaikka kuinka me virkamiehet vakuutamme, että susia ei ole ihmisten toimesta uusille alueille siirretty eikä sille ole tarvetta, kun sudet kulkevat ihan itse pitkiä matkoja, niin huhut eivät kuole. Usko on vahva.

Juuri tästä syystä mahdollisten ahmayksilöiden siirtäminen poronhoitoalueelta muualle Suomeen oli vaikea toimenpide kirjattavaksi hoitosuunnitelmaan. Päädyimme kuitenkin sen sinne kirjoittamaan, koska ahmakannan elinvoimaisuuden varmistaminen sitä todennäköisesti edellyttää, eikä ahman luontainen levittäytyminen uusille alueille ole kovinkaan ripeää.

Voi kuitenkin olla hyvä, että siirtoistutuksista tutkijoita ja virkamiehiä syyttävät näkevät sen avoimen toimintamallin, joka tänä päivänä tämänkaltaisissa hankkeissa on oltava. Asiasta on ensinnäkin selkeä kirjaus hoitosuunnitelmassa. Sen jälkeen alkaa biologisten edellytysten ja paikallisten asukkaiden mielipiteen kartoittaminen. Kaikki tämä avoimesti tiedottaen. Jos ja kun – ehkä muutaman vuoden päästä – olemme siinä tilanteessa, että ahmayksilöiden siirtämiselle olisi edellytykset, siitäkin tiedotettaisiin avoimesti ja kattavasti.

Toisaalta hoitosuunnitelmaan kirjattu toimenpide sallia rajoitetusti merkittäviä vahinkoja aiheuttavien ahmayksilöiden metsästys vahinkoperusteisella poikkeusluvalla, oli yhtä lailla haastava toimenpide. Tiedämme jo etukäteen, että tämä tulee herättämään paljon vastusta.

Ahmakanta on kuitenkin vahvistunut tasaisesti koko 2000-luvun. Vuoden 2013 lopussa Suomessa oli noin 230–250 ahmaa. Edellisvuoden ahmojen määräksi arvioitiin 180–220 yksilöä. Ahmakanta onkin hiljalleen kasvanut. 1990-luvun alussa ahmoja arvioitiin olevan noin 80 yksilöä ja 2000-luvun alussa noin 120 yksilöä. Ahmakanta on siis reilussa kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Ahmakanta on vahvistunut voimakkaasti myös Ruotsissa. Ruotsin ja Norjan vahvat ahmakannat vaikuttavat myös Suomeen - erityisesti YLä-Lappiin. Sekä Ruotsissa ja Norjassa sallitaan ahmojen metsästys porovahinkojen vähentämiseksi.

Suomessa ahmat aiheuttivat viime vuonna arviolta reilun 5 miljoonan euron vahingot porotaloudelle. Tämä on paljon. Tässä valtiontalouden tilanteessa se on sitä erityisesti. Meidän on pyrittävä löytämään kaikki keinot porotaloudelle aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi. Erityisen merkittäviä vahinkoja aiheuttavien ahmayksilöiden metsästys on yksi keino, jota tulemme nyt harkitsemaan. On selvää, että ennen kuin ahmakanta on vahvistunut koko Suomessa, mahdollisten poikkeuslupien määrät tulevat olemaan hyvin pienet. Ahmakantaa emme tällä toimenpiteellä aio vaarantaa. Tarkoitus on itse asiassa samalla seurata ennen luvan myöntämistä ja luvan myöntämisen jälkeen ahman aiheuttamien vahinkojen määrää. Jos osoittautuu, että ahmayksilön poistamisella ei ole vaikutusta vahinkojen kokonaiskertymään, on tätä toimenpidettä syytä harkita uudestaan. 

Neuvotteleva virkamies Sami Niemi