Ahma on ollut pitkään ainoa
suurpeto, jolle ei ole ollut hoitosuunnitelmaa. Nyt on.
Ahman hoitosuunnitelman
viimeistely on ollut tarkkaa nuoralla tanssia. Ahma on luokiteltu äärimmäisen
uhanalaiseksi lajiksi. Ahma on siis uhanalaisempi kuin susi. Ahmakanta on tosin vahvistunut vuoden 2009 tilanteesta, johon uhanalaisuuden arviointi perustui. Toisaalta ahma
aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin muut suurpedot yhteensä. Viime vuonna ahman aiheuttamat vahingot olivat 68 % kaikista porovahingoista.
Muualla kuin poronhoitoalueella
ahma ei juuri aiheuta vahinkoa. Siellä ahmoilla olisi siis elintilaa, mutta kun
ahma ei hevin kulje pitkiä matkoja. Nuoret uroskarhut sekä ns. dispersoivat
sudet liikkuvat. Nuorten susien siirtyminen synnyinreviiriltään uusille alueilla onkin säännönmukaisesti synnyttänyt huhut siirtoistutuksista. Vaikka
kuinka me virkamiehet vakuutamme, että susia ei ole ihmisten toimesta uusille
alueille siirretty eikä sille ole tarvetta, kun sudet kulkevat ihan itse pitkiä
matkoja, niin huhut eivät kuole. Usko on vahva.
Juuri tästä syystä mahdollisten
ahmayksilöiden siirtäminen poronhoitoalueelta muualle Suomeen oli vaikea
toimenpide kirjattavaksi hoitosuunnitelmaan. Päädyimme kuitenkin sen sinne
kirjoittamaan, koska ahmakannan elinvoimaisuuden varmistaminen sitä
todennäköisesti edellyttää, eikä ahman luontainen levittäytyminen uusille alueille ole kovinkaan ripeää.
Voi kuitenkin olla hyvä, että
siirtoistutuksista tutkijoita ja virkamiehiä syyttävät näkevät sen avoimen
toimintamallin, joka tänä päivänä tämänkaltaisissa hankkeissa on oltava.
Asiasta on ensinnäkin selkeä kirjaus hoitosuunnitelmassa. Sen jälkeen alkaa
biologisten edellytysten ja paikallisten asukkaiden mielipiteen kartoittaminen.
Kaikki tämä avoimesti tiedottaen. Jos ja kun – ehkä muutaman vuoden päästä –
olemme siinä tilanteessa, että ahmayksilöiden siirtämiselle olisi edellytykset,
siitäkin tiedotettaisiin avoimesti ja kattavasti.
Toisaalta hoitosuunnitelmaan
kirjattu toimenpide sallia rajoitetusti merkittäviä vahinkoja aiheuttavien
ahmayksilöiden metsästys vahinkoperusteisella poikkeusluvalla, oli yhtä lailla
haastava toimenpide. Tiedämme jo etukäteen, että tämä tulee herättämään paljon
vastusta.
Ahmakanta on kuitenkin
vahvistunut tasaisesti koko 2000-luvun. Vuoden 2013 lopussa Suomessa oli noin 230–250 ahmaa. Edellisvuoden ahmojen määräksi arvioitiin 180–220 yksilöä.
Ahmakanta onkin hiljalleen kasvanut. 1990-luvun alussa ahmoja arvioitiin olevan
noin 80 yksilöä ja 2000-luvun alussa noin 120 yksilöä. Ahmakanta on siis
reilussa kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Ahmakanta on vahvistunut
voimakkaasti myös Ruotsissa. Ruotsin ja Norjan vahvat ahmakannat vaikuttavat myös Suomeen - erityisesti YLä-Lappiin. Sekä Ruotsissa ja Norjassa sallitaan ahmojen
metsästys porovahinkojen vähentämiseksi.
Suomessa ahmat aiheuttivat viime
vuonna arviolta reilun 5 miljoonan euron vahingot porotaloudelle. Tämä on
paljon. Tässä valtiontalouden tilanteessa se on sitä erityisesti. Meidän on
pyrittävä löytämään kaikki keinot porotaloudelle aiheutuvien vahinkojen
vähentämiseksi. Erityisen merkittäviä vahinkoja aiheuttavien ahmayksilöiden
metsästys on yksi keino, jota tulemme nyt harkitsemaan. On selvää, että ennen
kuin ahmakanta on vahvistunut koko Suomessa, mahdollisten poikkeuslupien määrät
tulevat olemaan hyvin pienet. Ahmakantaa emme tällä toimenpiteellä aio
vaarantaa. Tarkoitus on itse asiassa samalla seurata ennen luvan myöntämistä ja
luvan myöntämisen jälkeen ahman aiheuttamien vahinkojen määrää. Jos
osoittautuu, että ahmayksilön poistamisella ei ole vaikutusta vahinkojen
kokonaiskertymään, on tätä toimenpidettä syytä harkita uudestaan.
Neuvotteleva virkamies Sami Niemi
Pistäkää nyt ensin tolkkua ja valvontaa porokorvauksiin ja palatkaa sitten asiaan. Kyllä siirtojen tulee olla ensisijaisia. Jos lähdetään vain tappolinjalle ja lupaillaan siirtoja ehkä-sitten-joskus-tulevaisuudessa, ei tarvitse kristallipalloa ennustaakseen porotalouden kritiikin kasvua.
VastaaPoista