Laitoimme lausunnolle luonnoksen asetukseksi ilveskiintiöistä – tai oikeammin suurimmista sallituista saalismääristä. Viime
vuonna se aiheutti melkoisen hässäkän. Kahden viikon ajan vastasin joka päivä
vähintään yhdelle toimittajalle. Oli helppo ymmärtää mitä presidentti Koivisto
tarkoitti aikoinaan sopulilaumalla. Saa nähdä vieläkö tänä vuonna tähän
uutisköyhään aikaan ilves saa aikaan samanlaisen joukkovaelluksen.
Ilves on selvästi runsaslukuisin suurpetomme, jonka kanta on
pitkään ollut vahvassa kasvussa. Suomessa onkin ehkä Euroopan vahvin
ilvespopulaatio. RKTL:n viimeisimmän kanta-arvion mukaan yli yksivuotiaita
ilveksiä on 2700 – 2900 yksilöä. Pentueita on 500 – 550. 2000 –luvun alussa
kanta-arvio oli tuhannen yksilön tienoilla. Pentueita ei ollut kuin reilu
100. Metsästyksestä huolimatta – tai
ehkä juuri siitä syystä – reilussa kymmenessä vuodessa ilveskanta on siis moninkertaistanut,
vaikka ilveksen metsästykseen kielteisesti suhtautuvat tahot ovat vuodesta
toiseen väittäneet, että kiintiöt vaarantavat ilveskannan.
Ilveksiä esiintyy koko maassa – Saaristoa ja Ylä-Lappia
myöten. Suurpetopolitiikan kehittämisarvioinnissa ilveksen kannanhoitoa koskeva
politiikkamme saikin kiitosta. Siinä olimme onnistuneet. Miksi ihmeessä siis
viime vuonna ilveskiintiöistä saatiin niin iso juttu?
Yksi vasta-argumenteista ilveksen metsästykselle oli se,
että ilves on vuoden 2010 Punaisessa kirjassa listattu vaarantuneeksi (VU), eli
uhanalaiseksi. Perusteena oli se, että lisääntymiskykyisiä yksilöitä ei olisi
yli tuhatta ja se, että muuttovoittoa Venäjältä ei tulisi. Menemättä tässä sen
tarkemmin noihin perusteluihin, totean vain, että nyt tuo tuhannen
lisääntymiskykyisen yksilön raja on varmasti ylitetty, sillä pentueitahan
viimeisimmässä arviossa oli 500 – 550. Tiedossa siis on, että pelkästään
lisääntyneitä yksilöitä on 1000 – 1100. Ilveskannassa on varmasti myös
sellaisia lisääntymiskykyisiä yksilöitä, jotka syystä toisesta eivät ole vielä
lisääntyneet. Kun lisäksi viimeaikaiset geneettiset tutkimukset osoittavat
kiistatta, että Suomen ilveskanta on samaa populaatiota Venäjän Karjalan
ilveskannan kanssa, toivottavasti tänä vuonna ei uhanalaisuus-korttia
käytettäisi. Ruotsissa muuten 1700 –
2000 yksilön suuruinen ilveskanta, jossa vuonna 2008 oli 310 pentuetta,
luokiteltiin silmälläpidettäväksi
(NT), joka ei siis ole uhanalaisuutta osoittava luokka.
Tämän lisäksi viime vuonna kyseenalaistettiin ministeriön perustelut
ilveksen metsästykselle. Metsästäjiä syytettiin saaliskateudesta. Ei hyväksytty
ilveksen metsästyksen perusteluna sitä, että ilves verottaa voimakkaasti
pienten hirvieläinten kantoja. Ei kai tarvitse olla biologi ymmärtääkseen, että
tuhannen yksilön ilveskanta ei vaikuta muuhun lajistoon yhtä paljon kuin
kolminkertainen ilveskanta. Itse asiassa kansainvälisessä ja eurooppalaisessa luonnonsuojelupolitiikassa on tunnustettu hyväksytyksi suurpetojen kannansäätelyn perusteeksi niiden vaikutus muihin metsästettäviin lajeihin. Bernin sopimuksen Pysyvä neuvosto totesi tämän suurpetokonfliktien hallintaa koskeneessa suosituksessaan.
Viimevuotinen väittely metsästyksen perusteluista oli
vahvasti tunnepitoista, mutta sittenkin lähinnä akateemista. Ilves on riistalaji. Luontodirektiivi
mahdollistaa ilveksen kannanhoidollisen metsästyksen silloin kun ilvekselle on
vahvistettu hoitosuunnitelma. Ilvestä voidaan riistalajina hyödyntää
metsästämällä. Toisaalta Suomen metsästyslaissa riistanhoidon ymmärretään
tarkoittavan toimintaa, jonka tarkoituksena on myös eläinkantoja säätelemällä
parantaa eri eläinkantojen välistä tasapainoa. Näiden lisäksi erityisiä perusteluita metsästyksen sallimisille ei
silloin edes tarvita.
Komissio on vahvistanut luontodirektiivin 16
artiklan tulkintaohjeen. Ohje
perustuu pääosin keskeisiin Euroopan yhteisön tuomioistuimen ratkaisuihin sekä
komission oikeuspalvelun näkökulmiin. Ohje on tarkoitettu edesauttamaan yhteistä ymmärrystä
sekä kansallisten että alueellisten viranomaisten, suojelutahojen sekä muiden
intressitahojen kesken luontodirektiivin
toimeenpanossa. Se pyrkii tarjoamaan käytännöllisiä ja joustavia tapoja
säännösten soveltamiseen huomioiden olemassa olevan lainsäädäntökehyksen. Myös
EY -tuomioistuin on hakenut tulkintaansa tukea ohjeesta. Tulkintaohje luo
selkeän ja johdonmukaisen perustan 16 artiklan soveltamiselle.
Tulkintaohjeessa nimenomaisesti suositellaan
luontodirektiivin 16 artiklan 1 e-poikkeusperusteen käyttöä eli
kannanhoidollista metsästystä silloin, kun jäsenvaltiossa on tiettyä lajia
koskeva hoitosuunnitelma käytössä. Esimerkkinä komissio mainitsee ilveksen
hoitosuunnitelman Latviassa. Komissio toteaa, että rajoitetulla ja tiukasti
kontrolloidulla metsästäjien toimesta tapahtuvalla pyynnillä voidaan katsoa
olevan positiivinen vaikutus populaatioon ja yleiseen mielipiteeseen. Siksi
toiminta noudattaa täysin luontodirektiivin 16 artiklan 1 e-kohtaa.
Neuvotteleva virkamies
Sami Niemi
