keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Rauta- ja loukkupyyntiin tulee kansainväliset standardit

Metsästyslain mukaan metsästystä on harjoitettava siten, että eläimille ei tuoteta tarpeetonta kärsimystä. Tämä pyritään varmistamaan myös kansainvälisillä pyyntirautojen ja loukkujen käyttöä koskevalla EU:n lainsäädännöllä ja kansainvälisillä sopimuksilla. Tällä hetkellä ajankohtaiseksi ovat nousseet kivutonta ansastusta koskevat kansainväliset standardit.

EU:ssa eläinten hyvinvointia tavoitteleva pyyntivälineiden sääntely aloitettiin vuonna 1991 säätämällä EU:n jalkarauta-asetus. Sillä kiellettiin jalkarautojen käyttö EU:ssa. Samoin asetus kieltää luonnonvaraisten turkisten tuonnin, jos ne on pyydetty muissa maissa jalkaraudoilla tai muilla pyyntivälineillä, jotka eivät täytä kansainvälisiä kivutonta ansastusta koskevia standardeja. Asetuksen tarkoituksena oli säädellä Euroopan yhteisön markkinoille tulevien turkisten pyyntimenetelmiä niin, että ne olisivat eläinten hyvinvoinnin kannalta hyväksyttäviä.

Koska Kanadassa ja Venäjällä turkisten pyynti on edelleen merkittävää taloudellista toimintaa, halusivat ne turvata turkistensa pääsyn EU:n markkinoille. Sen vuoksi kivutonta ansastusta koskevat standardit määriteltiin tarkemmin vuonna 1998 solmimalla sopimus kansainvälisistä kivutonta ansastusta koskevista standardeista Euroopan yhteisön, Kanadan ja Venäjän välillä. Myös Yhdysvaltain kanssa on tehty asiasta samansisältöinen pöytäkirja.

Vaikka ansastussopimus tehtiin jo vuonna 1998, sen toimeenpano on kuitenkin viivästynyt EU:ssa jo 15 vuotta erinäisten käänteiden johdosta. Virallisesti sopimus tuli voimaan vasta vuonna 2008, kun viimeinen sopimuspuoli Venäjä ratifioi sopimuksen. Siitä alkoi 8 vuoden siirtymäaika, joka päättyy kesällä 2016. Siihen mennessä sopimuksen standardit on otettava käyttöön myös Suomessa. On ymmärrettävää, että muut maat vaativat myös EU:ta noudattamaan yhteisesti sovittuja standardeja.

Ansastusdirektiivi haudattiin hiljaisuudessa

EU:n komissio lähti jo vuonna 2004 toimeen esittämällä direktiiviä, jolla sopimus pantaisiin täytäntöön EU:ssa. Komissio ehdotti tiukempia määräyksiä, kuin itse sopimus edellytti. Suomi kannatti direktiivin säätämistä ainoastaan samoilla määräyksillä kuin itse sopimuksessa.

Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta kuitenkin katsoi mietinnössään, että direktiiviehdotus ei perustunut uusimpaan tieteelliseen tietoon ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta sen olisi pitänyt olla vielä tiukempi. Niinpä parlamentti äänesti direktiiviehdotuksen kumoon jo vuonna 2005. Asia palautettiin komissiolle jatkovalmistelua varten ja asia meni sitä myötä jäihin. Virallisesti komissio veti esityksensä takaisin kaikessa hiljaisuudessa vasta vuonna 2012.

Nyt kun sopimuksen toimeenpanoon on aikaa jäljellä reilut 2 vuotta, on komissio jälleen aktivoitunut asiassa. Nyt on kuitenkin toinen ääni kellossa. Komissio ei aio enää ajaa EU-tason säädöstä. Nyt komissio katsoo, että sopimus on toimeenpantava kansallisesti, eikä erillistä EU-lainsäädäntöä tarvita. Suomen eduskunnan linjaama kanta näyttäisi siis lopulta toteutuvan siinä mielessä, että EU:ssa ei enää suunnitella erillisiä, kansainvälistä sopimusta tiukempia standardeja. Sopimuksen toimeenpano siirtyy nyt kansallisten viranomaisten ja lainsäädännön tehtäväksi.

Raudat ja loukut on jatkossa testattava

Sopimus edellyttää, että käytettävät rauta- ja loukkumallit täyttävät kansainvälisesti sovitut standardit. Heti tappavien rautojen on tapettava eläin riittävän nopeasti, jotta tarpeetonta kärsimystä ei aiheudu. Samoin elävänä pyytäville loukuille on eläinsuojelun kannalta tarpeelliset vaatimukset.

Kanadassa, jossa turkispyynti on edelleen merkittävä elinkeino, rautoja on testattu jo 14 vuotta. Tähän mennessä siellä on sertifioitu 149 heti tappavaa rautamallia ja 40 elävänä pyytävää pyydysmallia. Kanadan testien perusteella hyväksyttyjä rautamalleja voidaan käyttää myös Suomessa. Testit vaaditaan vain raudoille, joita ei ole vielä testattu muualla. Lisäksi sopimus edellyttää, että pyydysten valmistajat merkitsevät standardien mukaisiksi varmennetut pyyntivälineet. Sopimus edellyttää myös, että rauta- ja loukkupyytäjille opetetaan kivuttomia, turvallisia ja tehokkaita pyyntimenetelmiä.

Komissio on koonnut jäsenmaiden asiantuntijat työryhmään, jossa seurataan kuinka sopimuksen toimeenpano etenee. Useimmissa jäsenmaissa sopimuksen toimeenpano on vasta alkamassa. Ruotsissa ja Ranskassa rautojen testaus on jo arkipäivää. Meillä Suomessa on nyt reilut kaksi vuotta aikaa rakentaa vastaava testausjärjestelmä ja standardien mukainen lainsäädäntö.

Virkamies pisti kätensä rautaan

Ensimmäisessä työryhmän kokouksessa keskusteltiin myös jalkarauta-asetuksesta. Pohjois-Amerikassa on sen jälkeen kehitetty ns. pehmeitä rautoja, jotka on päällystetty kumilla jotta eläimen jalka ei vahingoittuisi.

Saksan luonnonsuojeluvirkamiehet tiedustelivat, voisiko pehmeitä rautoja käyttää susien suojeluun pyrkivässä pyynnissä. Pehmeät, elävänä pyytävät raudat voisivat auttaa susien GPS-pannoituksessa. Paikannustiedot voivat lieventää susiin liittyviä asenteita, kun metsästäjät voivat välttää koirien viemistä laumojen lähelle.

Saksalaiset muistuttivat, että pehmeistä raudoista ei tiedetty asetuksen säätämisen aikoihin vielä mitään. Saksalainen virkamies pisti kokouksessa jopa kätensä susirautaan todistaakseen, ettei se aiheuta kipua tai kärsimystä.

EU:n jalkarauta-asetus on kuitenkin armoton. Sopimuksen sanamuoto kieltää kaikki jalkaan leuoilla tarttuvat raudat ilman mitään poikkeuksia. Eikä komissiokaan luvannut joustoa, vaikka muutoin susien tiukkaa suojelua tarkoin valvookin. Jousto vaatisi EU:n parlamentin uutta kannanottoa, eikä sitä näillä näkymin poliittisesti ole mahdollista saada. Näillä näkymin ne eivät siis ole tulossa sallituiksi Euroopassa.


Janne Pitkänen, ylitarkastaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti