Metsästyslain mukaan metsästystä on harjoitettava siten,
että eläimille ei tuoteta tarpeetonta kärsimystä. Tämä pyritään varmistamaan
myös kansainvälisillä pyyntirautojen ja loukkujen käyttöä koskevalla EU:n
lainsäädännöllä ja kansainvälisillä sopimuksilla. Tällä hetkellä
ajankohtaiseksi ovat nousseet kivutonta ansastusta koskevat kansainväliset
standardit.
EU:ssa eläinten hyvinvointia tavoitteleva pyyntivälineiden
sääntely aloitettiin vuonna 1991 säätämällä EU:n
jalkarauta-asetus. Sillä kiellettiin jalkarautojen käyttö EU:ssa. Samoin
asetus kieltää luonnonvaraisten turkisten tuonnin, jos ne on pyydetty muissa
maissa jalkaraudoilla tai muilla pyyntivälineillä, jotka eivät täytä
kansainvälisiä kivutonta ansastusta koskevia standardeja. Asetuksen
tarkoituksena oli säädellä Euroopan yhteisön markkinoille tulevien turkisten
pyyntimenetelmiä niin, että ne olisivat eläinten hyvinvoinnin kannalta
hyväksyttäviä.
Koska Kanadassa ja Venäjällä turkisten pyynti on edelleen
merkittävää taloudellista toimintaa, halusivat ne turvata turkistensa pääsyn
EU:n markkinoille. Sen vuoksi kivutonta ansastusta koskevat standardit
määriteltiin tarkemmin vuonna 1998 solmimalla sopimus
kansainvälisistä kivutonta ansastusta koskevista standardeista Euroopan
yhteisön, Kanadan ja Venäjän välillä. Myös Yhdysvaltain kanssa on tehty
asiasta samansisältöinen pöytäkirja.
Vaikka ansastussopimus tehtiin jo vuonna 1998, sen
toimeenpano on kuitenkin viivästynyt EU:ssa jo 15 vuotta erinäisten käänteiden
johdosta. Virallisesti sopimus tuli voimaan vasta vuonna 2008, kun viimeinen
sopimuspuoli Venäjä ratifioi sopimuksen. Siitä alkoi 8 vuoden siirtymäaika,
joka päättyy kesällä 2016. Siihen mennessä sopimuksen standardit on otettava
käyttöön myös Suomessa. On ymmärrettävää, että muut maat vaativat myös EU:ta
noudattamaan yhteisesti sovittuja standardeja.
Ansastusdirektiivi haudattiin hiljaisuudessa
EU:n komissio lähti jo vuonna 2004 toimeen esittämällä
direktiiviä, jolla sopimus pantaisiin täytäntöön EU:ssa. Komissio ehdotti
tiukempia määräyksiä, kuin itse sopimus edellytti. Suomi kannatti direktiivin
säätämistä ainoastaan samoilla määräyksillä kuin itse sopimuksessa.
Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta kuitenkin katsoi
mietinnössään, että direktiiviehdotus ei perustunut uusimpaan tieteelliseen
tietoon ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta sen olisi pitänyt olla vielä
tiukempi. Niinpä parlamentti äänesti direktiiviehdotuksen kumoon jo vuonna
2005. Asia palautettiin komissiolle jatkovalmistelua varten ja asia meni sitä
myötä jäihin. Virallisesti komissio veti esityksensä takaisin kaikessa
hiljaisuudessa vasta vuonna 2012.
Nyt kun sopimuksen toimeenpanoon on aikaa jäljellä reilut 2
vuotta, on komissio jälleen aktivoitunut asiassa. Nyt on kuitenkin toinen ääni
kellossa. Komissio ei aio enää ajaa EU-tason säädöstä. Nyt komissio katsoo,
että sopimus on toimeenpantava kansallisesti, eikä erillistä EU-lainsäädäntöä
tarvita. Suomen eduskunnan
linjaama kanta näyttäisi siis lopulta toteutuvan siinä mielessä, että
EU:ssa ei enää suunnitella erillisiä, kansainvälistä sopimusta tiukempia
standardeja. Sopimuksen toimeenpano siirtyy nyt kansallisten viranomaisten ja
lainsäädännön tehtäväksi.
Raudat ja loukut on jatkossa testattava
Sopimus edellyttää, että käytettävät rauta- ja loukkumallit
täyttävät kansainvälisesti sovitut standardit. Heti tappavien rautojen on
tapettava eläin riittävän nopeasti, jotta tarpeetonta kärsimystä ei aiheudu.
Samoin elävänä pyytäville loukuille on eläinsuojelun kannalta tarpeelliset
vaatimukset.
Kanadassa, jossa turkispyynti on edelleen merkittävä
elinkeino, rautoja on testattu jo 14 vuotta. Tähän mennessä siellä on sertifioitu 149 heti tappavaa
rautamallia ja 40 elävänä pyytävää pyydysmallia. Kanadan
testien perusteella hyväksyttyjä rautamalleja voidaan käyttää myös Suomessa.
Testit vaaditaan vain raudoille, joita ei ole vielä testattu muualla. Lisäksi
sopimus edellyttää, että pyydysten valmistajat merkitsevät standardien
mukaisiksi varmennetut pyyntivälineet. Sopimus edellyttää myös, että rauta- ja
loukkupyytäjille opetetaan kivuttomia, turvallisia ja tehokkaita
pyyntimenetelmiä.
Komissio on koonnut jäsenmaiden asiantuntijat työryhmään,
jossa seurataan kuinka sopimuksen toimeenpano etenee. Useimmissa jäsenmaissa
sopimuksen toimeenpano on vasta alkamassa. Ruotsissa ja Ranskassa rautojen
testaus on jo arkipäivää. Meillä Suomessa on nyt reilut kaksi vuotta aikaa
rakentaa vastaava testausjärjestelmä ja standardien mukainen lainsäädäntö.
Virkamies pisti kätensä rautaan
Ensimmäisessä työryhmän kokouksessa keskusteltiin myös
jalkarauta-asetuksesta. Pohjois-Amerikassa on sen jälkeen kehitetty ns.
pehmeitä rautoja, jotka on päällystetty kumilla jotta eläimen jalka ei
vahingoittuisi.
Saksan luonnonsuojeluvirkamiehet tiedustelivat, voisiko
pehmeitä rautoja käyttää susien suojeluun pyrkivässä pyynnissä. Pehmeät,
elävänä pyytävät raudat voisivat auttaa susien GPS-pannoituksessa.
Paikannustiedot voivat lieventää susiin liittyviä asenteita, kun metsästäjät
voivat välttää koirien viemistä laumojen lähelle.
Saksalaiset muistuttivat, että pehmeistä raudoista ei
tiedetty asetuksen säätämisen aikoihin vielä mitään. Saksalainen virkamies
pisti kokouksessa jopa kätensä susirautaan todistaakseen, ettei se aiheuta
kipua tai kärsimystä.
EU:n jalkarauta-asetus on kuitenkin armoton. Sopimuksen
sanamuoto kieltää kaikki jalkaan leuoilla tarttuvat raudat
ilman mitään poikkeuksia. Eikä komissiokaan luvannut joustoa, vaikka muutoin
susien tiukkaa suojelua tarkoin valvookin. Jousto vaatisi EU:n parlamentin
uutta kannanottoa, eikä sitä näillä näkymin poliittisesti ole mahdollista
saada. Näillä näkymin ne eivät siis ole tulossa sallituiksi Euroopassa.
Janne Pitkänen, ylitarkastaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti